Siirry sisältöön

BLOGI oma tarina: MARIA RONKAINEN

Vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus – ja seitsemän tutkintoa

Haluan kertoa tarinani, joskos siitä olisi apua toisille kaltaisilleni tai niille, joiden läheisillä on vaikeuksia matematiikan kanssa. Tarinani nimittäin voi uskoakseni antaa toivoa. Kaikki ei kaadu oppimisvaikeuksiin, eikä diagnooseihin ja opinnot ovat mahdollisia korkeakouluja myöten, vaikka olisikin vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus, kuten itselläni on.

Tarinani alkaa jo lapsuudesta. Minulla on ollut vaikeuksia matematiikan kanssa jo peruskoulusta lähtien. Ensimmäiset vaikeuteni muistan 1990-luvun loppupuolelta Pudasjärveltä, Rimminkankaan yläasteen ajoilta, jolloin tosin koulukiusatuksi joutuminen sotki asioita entisestään. Joka tapauksessa, olin yläasteella matematiikan vuoksi tukiopetuksessa, mutta jotenkuten rämmin peruskoulun loppuun saakka.

Sitä seurasi siirtyminen ammattikouluun Jämsään, puutarhatalouden opiskelijaksi 2000. Opinnot eivät edenneet aivan loppuunsa saakka, kun matematiikan pakollinen kurssi jäi roikkumaan. Lopulta tein pakollisen matematiikan kurssin etänä ja armollisesti avustettuna aika paljon aikataulusta jäljessä, kun olin jo suorittamassa varusmiespalvelusta Savon Prikaatissa, Mikkelissä ja valmistuin sittenkin puutarhuriksi 2003. Intin pällitestin tuloksessa vaikeudet matematiikassa näkyivät, mutta sain tästä huolimatta varusmiespalveluksen suoritetuksi.

Kului jonkun aikaa ja minusta tuli metsätalouden opiskelija Sodankylään 2006. Pakollisen matematiikan sain jo hyväksilukuna läpi, mutta vaikeudet näkyivät ammattiopinnoissa silloin, kun olisi pitänyt tehdä metsänmittausta. Tällä kertaa opinnot kuitenkin etenivät helpommin ja sainmetsäluonnonhoitajan paperit 2009.

Siirryin sieltä opiskelemaan luonto- ja ympäristöneuvojaksi Rovaniemelle. Ne opinnot menivät jo varsin mallikkaasti ja valmistuin 2011, mutta vaihdoin turvallisuusalaan ja valmistuin vartijaksi Keminmaasta 2013. Turvallisuusala ei ole mikään matematiikka-ala, joten selvisin niistä opinnoista kohtuudella.

Sitten seurasikin jo paljon vaikeuksia. Hankkiuduin nimittäin ammattikorkeakouluun Ouluun opiskelemaan maisemasuunnittelua. Matemaattiset vaikeudet nousivat pintaan oikein voimalla. Lopulta sain hankituksi itselleni lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin ja minulla todettiin vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus vuonna 2013. Diagnoosi oli helpotus.

Ammattikorkeakoulun käymiseen siitä ei kuitenkaan ollut apua, koska Oulussa minulta vaadittiin matematiikan suorittamista, joten AMK jäi kesken.

Pääsin Jyväskylän yliopistoon jatkamaan taidehistorian opintojani, jotka olin jo aloittanut avoimen yliopiston puolella Rovaniemellä. Seuraava yhteentörmäys tulikin sitten yliopiston pakollisten vieraiden kielten opintojen kanssa. Vaikka kyseessä on matematiikan erityisvaikeus, minulla on ollut vaikeuksia myös kielissä. Englanti ja pakkoruotsi eivät oikein ota sujuakseen. Taistelin aikana, mutten keksinyt muuta tietä, kuin yrittää takaisin ammattikorkeakouluun ja niin jatkoin
hortonomiopintoni loppuun Lepaalla, Hämeen ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin 2019.
Tämä oli mahdollista pitkälti erilaisen opetussuunnitelman ja opetuskäytänteiden vuoksi. Meillä teetätettiin paljon ryhmätöitä. Olin usein ryhmässä se heikoin lenkki, mutta juuri ryhmätöiden avulla, sain itselleni tehdyksi riittävän määrän opintosuorituksia.

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen mahdollisti sitten sen, että sain yliopistossa vaihdettua tutkintotavoitettani. Toisin sanoen, luovuin kandidaattitutkinnon suorittamisesta ja aloin suorittamaan pelkkää maisterintutkintoa. Gradu takkusi pitkän matkaa, mutta lopulta, varmaankin armeliaisuudella, sain sen läpi ja valmistuin toisen kerran vuonna 2019, tällä kertaa Jyväskylän yliopistosta. Minusta tuli filosofian maisteri.

Näiden kahden viimeisimmän tutkinnon lisäksi olin tehnyt samanaikaisesti turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoa Helsinkiin, josta sain paperit ulos myös loppuvuonna 2019. Niin olin valmistunut kolmannen kerran samana vuonna.

Vaikka minulla on diagnoosi vaikea-asteisesta matematiikan erityisvaikeudesta, minulla on tähän päivään mennessä myös seitsemän tutkintoa. Tällainen on mahdollista ja näinkin voi elää, joskin tämä on tie, josta ei selviä muuten, kuin taistellen jääräpäisyydellä, kiertoreittejä etsien silloin, kun tuntuu, että seinä nousee edessä pystyyn.

Paljon olen varmasti saanut anteeksi osaamattomuudestani ja se on auttanut selviämään aina vaiheesta toiseen koulumaailmassa. Työelämässä en ole pärjännyt kovin hyvin, vaan olen poukkoillut pätkätyöstä toiseen, mutta matematiikan erityisvaikeus ei ole ainakaan vielä tuntunut työelämän puolella kovinkaan paljoa.

Olen tehnyt pääasiassa luonnonvara-alan töitä, mutta loikkinyt myös muilla aloilla kokeilemassa erilaisia työtehtäviä. En ole mikään yhden asian ihminen, vaan minua on kiinnostanut kokeilla laidasta toiseen erilaisia asioita, joten olen tehnyt ammatillisia syrjähyppyjä.

En suostu häpeämään matematiikan erityisvaikeuttani, vaan haluan kertoa siitä avoimesti, koska tieto lisää ymmärrystä. En ole tyhmä, olen vain erilainen.

Maria Ronkainen

Maria Ronkainen

Kategoriat:

Kommentit

2 vastausta artikkeliin

  1. Olen lukiossa suorittanut pitkän matematiikan. Opettajalla oli aina vaikeuksia arvioinnissa, sillä koe tulokset vaihtelivat hyvästä ala-arvoiseen. Ennen ylioppilakirjoituksia opettaja piti erityispreppausta meille hiekoille opilaille. Tosin kaikki matematiikkaluokan oppilat halusivat mukaan. Korkalouluun pääseminen oli kinkkistä. Pyrin arkitehtiopintoihin. Selvitin pirustustehtävät hyvin mutta lyhyen matematiikan pohjalta tehdys päsykoe tehtävät menivät olivat kompastuskivi. Sisäänpääsy jäi hilkua vaille. Seuravaksi siirryin tekuun konstruktiotekniikan tutkintoa tekemään ja matemaattiikaan perustuvat aineet tökkivät, jäin luokalleni. Jatkin tuotantotekniikan opinnoilla krkeakoulussa ja jälleen tutkinto oli jäädä matematiikan opintoihin. No töissä en juuri tarvinnut matematiikaa alkuun mutta myöhemmin kyllä tilastopuolta. Täytettyäni jo 50-vuotta neurologi totesi yllättäen minulla olevan matematiikan vaikeutta. Kasvatutieteiden tilastomatematiikan kusssin sain armosta suoritettua. Matematiikassakin on monia eri alueita, joiden hahmottamisessa voi olla niin vahvuutta kuin heikkouttakin. Hyvä ettteivät vastukset ole torpaneet opintojasi. Toivotan sinulle pärjäämistä työelämässä ja taitoa tarvittaessa selittää muille mistä on kysymys ja mikä sinua auttaisi.

  2. En halua kuulostaa ilkeältä, mutta en mitenkään ymmärrä tämän sarjaopiskelun pointtia. Tietty se voi olla kiva itseään kehittää ja tutkiskella uusia aloja, mutta eikö opiskelun pointti olisi kuitenkin työllistyä? Minusta yhteiskunnan tehtävä ei ole tarjota ilmaista opiskelua vain opiskelun ilosta.

    Tietenkin jokainen saa omalla kustannuksellaan opiskella mitä haluaa, mutta harvoin Suomessa ihmiset maksaa opintojaan itse. En tarkoita siis sitä, että jättää opinto- tai muun tuen nostamatta, vaan ihan yksityisessä opinahjossa näitä suorittaa maksua vastaan. Kolme tutkintoa yhdessä vuodessa eri aloilta on mielestäni jo systeemin hyväksikäyttöä, vaikka selkeästi se ei laitonta olekaan. Kuitenkin yksi lukuvuosi maksaa yhteiskunnalle n.8000-12000e per oppilaitos. Tähän päälle mahdolliset opiskelun aikaiset tuet. Seitsemän kokonaista tutkintoa plus peruskoulu maksavat niin paljon, että varmaan harva pystyy veroja maksamalla koskaan pääsemään nettomaksajaksi eli hyödyttää tukea antanutta yhteiskuntaa.

    Kenties silti parempi näin, kuin ettei saisi oppimisvaikeuksien tai muun takia yhtään tutkintoa maaliin. Tietenkin sitä voi miettiä, että onko rimaa hipoen suoritetusta tutkinnosta oikeasti hyötyä elämässä, koska sitä varten kai opiskeleminen on?

    Enemmän haluan kritisoida tätä järjestelmää, kuin yhtä ihmistä, mutta on se omakin valinta osaltaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *