Siirry sisältöön

Uusi puheenjohtaja Tanja Airaksinen

Erityisopettaja Tanja Airaksinen on aloittanut Kuopion seudun erilaisten oppijoiden uutena puheenjohtajana.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Tanja Airaksinen, 48v. naimisissa, kolmen tytön äiti ( 10v, 13v. ja 14v). Erityisopettajan työssä olen ollut erityiskoulussa, sekä ala/yläkouluissa. Erityisluokanopettajana vähän aikaa ja nyt laaja-alaisena erityisopettajana Hatsalan Klassillisessa koulussa. Se on 750 oppilaan yläkoulu.

Olen opiskellut Ateenan yliopistossa pääaineena psykologiaa, ja sivuaineet pedagogikka ja antiikin filosofia-kieli-kulttuuri. Valmistuin 2001

Suomeen palattuani jatkoin opiskelua Helsingin Yliopistolla erityisopettajaksi. Valmistuin 2006.

Mistä saat iloa ja mitä harrastat?

Harrastan monipuolista ja vaihtelevaa liikuntaa vuodenaikojen mukaan. Hiihtoa, lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia ja pitkiä kävelylenkkejä 2-3h. Kuntosalillakin tulee käytyä läpi vuoden, jos aikaa jää. Luen blogeja ja tieteiskirjallisuutta. Lähinnä kasvatukseen ja oppimiseen liittyviä teoksia ja blogeja.

Saan iloa työssäni lasten onnistumisesta ja henkilökohtaisessa elämässä iloitsen omien lasten kasvusta ja saavutuksista. Rakastan perheen yhteisiä hetkiä. Meidän tiimi tykkää lomilla valvoa ja nukkua pitkään aamulla. Matkustelemme perheen kanssa paljon myös ulkomailla. Iloni ovat siis perhe, matkailu ja liikunta.

Mitä Kuopion seudulle kuuluu erilaisten oppijoiden asioissa?

Psykologien testiajat ovat tiukassa alakoulun ja yläkoulun osalta. Maahanmuuttajien lukihäiriöt ja primäärit neurologiset vauriot tarvitsevat uusia menetelmiä. Suurin osa laitetaan huonon suomenkielen kehityksen syyksi. S2 testit kertovat jotain viitteitä, muttei kaikkea. Kaikilla maailman lapsilla esiintyy oppimisen vaikeuksia, jossain määrin.

Mitä tavoitteita sinulla on puheenjohtajana?

Jäsenkehitystä. Saada uusia jäseniä. Tehdä näkyväksi kolmannen sektorin tuki sinne, missä sille on tilausta. Toivoisin pääseväni kehittämään uusia strategioita täällä Kuopiossa lukitestauksiin liittyen. Myös maahanmuuttajille ja heidän perheilleen. Ja yhteistyön kehittäminen muiden yhdistysten kansssa.

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet perheissä, joissa on erilaista oppijuutta?

Se toki vaihtelee, erilaisuudesta riippuen. Se voi olla raskasta sisaruksille ja aikuiselle itselleenkin. Perheen dynamiikka voi olla haasteellinen. Saavatko esim adhd – lapsen pienemmät sisarukset tukea , vai onko tuki vain vanhemmille?

Onko tukea tarjolla riittävästi?
En usko, ja mitä olen kuullut. Esimerkiksi asperger-lasta tai teini-ikäistä voi muiden sisarusten olla vaikea ymmärtää, elleiu asiaa reilusti avata ja käydä perheessä läpi yhdessä .

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Minusta testaamisen jälkeinen ns. diagnoosi on lähtöpysäkki. Siitä lähdetään kuntouttamaan ja etsimään henkilölle ne välineet, jotka tukevat hänen oppimistaan ja arkisia asioita hänen erilaisuudessaan. Koko perhe olisi otettava tähän mukaan.

Erilaisuus on ominaisuus ja rikkaus. Vahvuuksien löytäminen erilaisista oppijoista on tärkeää. Hyvää on, että testaamiset ovat tulleet tutuksi, eikä enää niin tuntematon ja pelottava asia.