Siirry sisältöön

#etänäläsnä: Erilaisia etäkoulukokemuksia 

Koronapandemia vyöryi Suomeen keväällä 2020 ja aiheutti koko maahan poikkeustilan. Poikkeustilan johdosta muun muassa peruskoulut siirtyivät etäopetukseen. Sanna Hirvensalon lapsista kolme oli tähän aikaan  kouluiässä.

Sannan lapsista yksi jatkoi koulunkäyntiä pienryhmässä. 16-vuotias Alisa siirtyi etäopetukseen muiden mukana normaalisti. Sannan toiveesta myös ala-aste ikäinen Adele alkoi opiskella kotona etäyhteydellä, vaikka hän olisi saanut jatkaa läsnäolo-opetuksessa erityisen tuen tarpeen vuoksi. 
 
Mikäli oppilailla ei kotona ollut laitteita etäkoulun käyntiä varten, lapsilla oli mahdollisuus saada laitteet koulusta lainaan. Oppitunnit pidettiin Google meet- sovelluksen kautta.  

Kuva: Jenny Eräsaari, Eskil Eräsaari

Etäkoulu on paljon opettajasta riippuvainen 

Sanna painottaa, että etäkoulua voi suorittaa monella tavalla ja opettaja voi paljon vaikuttaa siihen, miten etäkoulua käytännössä  suoritetaan. Heidän perheellään on kokemusta kahdesta hyvin erilaisesti järjestetystä etäkoulusta.  
 
Ala-asteikäisen Adelen opetus oli järjestetty hyvin. Opettaja piti meetin välityksellä oppitunnit ja opettaja oli läsnä koko koulupäivän ajan. Oppilailla oli mahdollisuus kysyä opettajalta neuvoa ja käydä tehtäviä yhdessä läpi. Opiskelu oli hyvin intensiivistä opiskelua etäyhteydestä huolimatta. 
 
Ylä-aste ikäisen Alisan etäopetus toteutui niin, että opettaja antoi tehtävät oppilaille ja oppilaat suorittivat tehtäviä itsekseen. Tehtävät tarkastettiin myöhemmin, mutta niin sanottuun normaaliin vuorovaikutukseen ja esimerkiksi neuvojen kysymiseen ei ollut vastaavaa mahdollisuutta, kuin ala-asteopintoja käyvän Adelen kohdalla. 

Etäkoulun kontrolli

Ala-aste opinnoissa pelasi myös kontrolli lasten sijainnista hyvin. Vanhemmille tuli tieto opettajalta siitä, jos lapsi ei olisikaan oppitunnilla, vaikka hänen pitäisi.  Yläasteopinnoissa ei vastaavaa seurantaa ollut. Vanhempien ollessa itse esimerkiksi omalla työpaikallaan, he eivät saaneet tietoa, vaikka lapsi ei olisikaan etäkoulussa läsnä.  
 
Sanna korostaa, että erityisen tuen lapsilla etenkin olisi tärkeää, että vanhemmat tietävät, missä lapsi koulupäivänsä viettää. Kaikki vanhemmat eivät voi vahtia kotona sitä, ovatko lapset kouluissa vai eivät. 

Hyvin järjestetty etäkoulu toi parempia oppimistuloksia 

Etäkoulun hyvänä puolena Sanna koki sen, että opettaja sai rauhassa opettaa oppilaita, koska luokassa normaalisti kuuluvia hälyääniä ei kuulunut  kokoajan taustalla. Etäopetuksessa kaikilla oli mikit kiinni. Oppilailla oli aivan erilainen työrauha käydä koulua etäyhteydellä, kuin normaalissa luokkatilanteessa. 
 
Koululaisten työrauhan koin itse vanhempana tosi tärkeäksi”, toteaa Sanna. 
 
Erityisesti Adelen kohdalla etäopetus toimi erinomaisesti. Luokkatilan normaalien hälyäänien puuttuessa, Adele jaksoi keskittyä koulunkäyntiin paljon aiempaa paremmin. Adele opiskeli etänä huomattavasti ahkerammin. Hänen koearvosanat myös paranivat etämallin aikana.

Kaverisuhteiden ylläpidon haasteet

Sanna huomauttaa, että etäkoulun ongelmana oli kaverisuhteiden ylläpidon vaikeus. Kavereiden kesken ei ollut omia etätapaamisia, eikä koulussakaan tehty oppilaiden kesken ryhmätöitä.  Oppilailla oli whatsapp ryhmä, mutta se ei heidän lapsien kohdalla tuntunut luontevalta ratkaisulta. 
 
Haastattelu: Sanna Hirvensalo,  sairaanhoitaja, nepsyvalmentaja, vertaisohjaaja  
Teksti: Maria Tuomialho, kokemusasiantuntija, vertaistuen koordinaattori

Kategoriat: