Matematiikan vaikeus mukana läpi elämän – Tii Tanner keksi avuksi säveltavut

Matemaattisen hahmottamisen vaikeus on kulkenut Tii Tannerin mukana lapsesta lähtien, mutta vasta 46-vuotiaana hän sai vaikeuksilleen nimen ja selityksen. Oppimisen tuki on ollut tiukassa aina. Kokemusasiantuntijana hän korostaa, että tukea on saatava myös ilman diagnoosia.

Kun vaasalainen Tii Tanner kertoo työkokemuksistaan, tarina polveilee poikkeuksellisen monen mutkan kautta. Tanner on opiskellut kahdeksaa eri alaa ja työskennellyt parissakymmenessä ammatissa.

Ensin Tanner oli muusikko, sitten sekä muusikko että tehdastyöläinen ja puoliammattilainen kalastaja. Seuraavaksi hän toimi myyjänä, sitten poliisina ja poliisisoittokunnan jäsenenä. Sitten hän työskenteli kolmen instrumentin musiikkipedagogina, kuoronjohtajana ja klassisen laulun opettajana. Hän opiskeli hotelli ja ravintola-alaa mutta keskeytti opinnot vajaan vuoden jälkeen. Kätilöksikin hän pääsi opiskelemaan, mutta opinnot jäivät kesken samoin kuin ortodoksisen teologian opinnot. Hän on myös kokenut uupumuksen seitsemän samanaikaisen osa-aikaisen pätkätyön puristuksessa kahden lapsen yksinhuoltajana.

Matematiikan vaikeus sekä hahmottamisen vaikeudet ovat rajanneet monen alan ja ammatin Tannerin ulottumattomiin ja vaikeuttaneet arkea ajoittain kohtuuttomasti. Luovuuttaan ja innostustaan hän on kuitenkin varjellut kaikissa vaiheissa.

Tässä pyörityksessä yksi asia on pysynyt hänen elämässään aina: musiikki. Se on tuonut paljon apua myös oppimisvaikeuksien kanssa elämiseen.

”Aloin uskoa, että olen tyhmä”

Virallista oppimisvaikeusdiagnoosia Tannerilla ei ole, mutta jo alakoulussa hän huomasi, että matematiikka ei suju häneltä niin kuin muilta.

”En meinannut millään oppia kolmannella luokalla kertolaskuja. Tavoitin kyllä niiden selkeän idean, kun opettaja esitteli minut Paavo Pakkaskengälle, joka kulki mukana kertolaskutehtävissä. Opettaja liitti laskemiseen hienosti satua, tarinaa ja leikkiä. Kauhu iski kuitenkin ylemmillä luokilla: kun kertotaulua alettiin soveltaa jakolaskuissa, alkoi melkoinen takeltelu”, Tanner muistelee.

Yläkoulussa matematiikan opettaja Tannerin mukaan vain esitteli asiat, ja ne olisi pitänyt saman tien ymmärtää – ja silloin häneltä mureni itseluottamus.

”Minulle hoettiin vain: opettele, yritä, harjoittele enemmän. Kukaan ei kuitenkaan kertonut, kuinka se tapahtuu. Aloin uskoa, että olen tyhmä. Numerot ja yhtälöt näyttivät paperilla kauniilta ja ihailin kaikkia, jotka osasivat laskea. Laiskaksikin minua sanottiin, mutta tiesin itse, miten paljon yritän ja että laiska en ole. Silti syytökset tuntuivat pahalta ja jättivät haavat pitkäksi aikaa.”

Lukiossa hänellä oli yhtä hyvä tuuri kuin alakoulussa: matematiikan opettaja ymmärsi, että jokainen oppija on erilainen. Hänellä oli aikaa kuulla Tannerin huoli, hätä ja harmi matematiikan vaikeudesta, ja tukiopetusta järjestyi tarvittaessa. Lukion lyhyen oppimäärän matikka meni lopulta läpi ”armovitosilla”.

”Tuen puute keskeytti opintoja”

Suuri ongelma koulumatematiikassa oli Tannerin mukaan se, että tehtävät eivät yhdistyneet mihinkään konkreettiseen vaan tuntuivat kokoelmalta täysin irrallisia asioita.

”Kun vuosia myöhemmin opiskelin kätilöksi, olin kauhuissani lääkelaskuista – mutta tiesin, miten tärkeään työhön niitä tarvitsen. Vastuu potilaista oli valtava, ja löysin saman tien motivaation harjoitella laskuja. Yllätin itseni, kun suoriuduin niistä.”

Tanner kokee, että matematiikan vaikeus on heijastunut enemmän hänen opintoihinsa kuin eri ammateissa toimimiseen. Hän on pystynyt yksinkertaisesti välttämään esimerkiksi töitä, joissa pitää käsitellä rahaa ja joutuu yhtäkkisiin päässälaskutilanteisiin.

”Tosin yhden kesän olin pankissa kesätyöntekijänä päivittäisasioinnin luukulla. Paine oli valtava, ja tarkistin omat tarkistukseni moneen kertaan. Minulta sai hidasta palvelua, mutta asiat hoituivat kovalla ponnistelulla. Jatkuva keskittyminen ja väärin laskemisen pelko uuvuttivat, ja jokainen päivä tuntui ylämäeltä.”

Oppiminen on aina ollut hänen intohimonsa, vaikka se on vaatinut valtavasti työtä. Hän haaveili nuorena merenkulun opinnoista, mutta matematiikan vaikeuksien vuoksi ala karsiutui, samoin haave psykologian opinnoista.

”Kasvatustieteitä pääsin opiskelemaan, mutta jouduin jättämään opinnot kesken oppimisen tuen puutteen vuoksi. Samoin kävi konservatoriossa ja yliopistossa opiskellessani.”

”Muunnan mielessäni numerot musiikiksi”

Tanner on ollut pienestä pitäen hyvin musikaalinen, ja hänelle todettiin usein: totta kai osaat matikkaa, kun olet niin hyvä musiikissa! Koska niin ei ollut, hänen ajatuksensa omasta tyhmyydestä vain vahvistui.

Vahva tunneside musiikkiin on kuitenkin säilynyt, ja sen monimuotoisuus on hänelle loputtoman ilon ja inspiraation lähde. Hän kertoo kokevansa musiikin tunteina ja väreinä. Tanner oli jo 16-vuotiaana keikkamuusikko ja tienasi itse rahat lukion oppimateriaaleihin sekä ajokorttiin ja autoon.

”Huristelin saksofonistina ympäri Suomea. Myöhemmin olen myös muun muassa opettanut musiikkia ja soittanut esimerkiksi teatteriproduktioissa.” 

Musiikista Tanner löysi ratkaisun myös siihen arkiseen ongelmaan, että numeromuistipulmien vuoksi numerokoodeja ja tunnuslukuja on mahdotonta muistaa – ja niitähän tarvitaan kaikkialle. Hän muuntaa mielessään numerot musiikiksi ja pieniksi melodianpätkiksi.

”Käytän niin sanottua solmisaatiota, jossa joka sävelellä on oma nimensä eli säveltavu. Sen ansiosta muistan koodit, pankkitunnukset ja puhelinnumerot. Muuten en pärjäisi”, Tii kertoo.

”Vuosikymmenien jälkeen löytyi selitys”

Kun Tanner kolme vuotta sitten aloitti teologian ja ortodoksisen kirkkomusiikin opinnot Itä-Suomen yliopistossa, hän epäili itsellään lukivaikeutta. Hän oli jo vähän aiemmin käynyt terveyskeskuspsykologin tutkimuksissa selvittääkseen, oliko hänellä oppimisvaikeus. Lukivaikeutta ei löytynyt.

Yliopistossa lukeminen takkusi yhä, eikä hän ymmärtänyt lukemaansa. Mikään menetelmä tai opiskelutekniikka ei tuntunut auttavan.

”Silloin löysin itselleni tärkeän turvasataman, Joensuun erilaiset oppijat eli Josen. Sain sieltä monta laastaria ja parannusta haavoihini ja sen oivalluksen, että en olekaan tyhmä tai laiska.”

Kukaan ei ollut aiemmin kertonut hänelle, että matematiikan vaikeuksilla on nimi ja niihin voi saada tukea. Dyskalkulia-diagnoosia hänellä ei kuitenkaan ole. Hänelle riittää, että hän tietää ongelmansa itse.

”En ollut koskaan tiennyt muista oppimisen vaikeuksista kuin lukivaikeudesta. Josella kuulin, että on olemassa dyskalkulia eli matematiikan erityisvaikeus.”

Joulukuussa 2023 hän myös sai ADHD- ja autismikirjon diagnoosit.

”Sen jälkeen moni asia loksahti paikalleen. Diagnoosit muuttivat monet kysymysmerkit ymmärryksen pisteiksi: tämän takia en siis muista enkä pysty keskittymään tai osaa tehdä mitä pitäisi osata! ”

”Diagnoosi ei saa olla tuen ehto”

Traumaattisen koulu- ja opiskelupolkunsa vuoksi Tii halusi kouluttautua Erilaisten oppijoiden liiton oppimisvaikeuksien kokemusasiantuntijaksi.

Kokemusasiantuntijana Tanner haluaa välittää viestiä, että oppia voi monella tavalla. Hän ihmettelee, miksi riittävää oppimisen tukea saa usein vain diagnoosin pohjalta. Erilainen oppijuus tulisi ottaa itsestäänselvästi huomioon kaikessa opetuksessa, ja koetun vaikeuden pitäisi riittää tuen perusteeksi. Paperilla asia onkin näin, mutta käytäntö valitettavasti osoittaa Tannerin mukaan usein, että tätä lupausta ei toteuteta.

”On yhteiskunnallisesti valtava menetys, jos lapset tipahtavat jo alakoulussa kelkasta oppimisen tuen puutteen vuoksi. Itse taistelin pitkään kahden lapseni diagnoosien ja tuen saamiseksi, sillä en halua heidän joutuvan käymään läpi samaa tyhmäksi ja laiskaksi leimaamisen polkua kuin itse kävin. Toinen heistä sai lopulta Tourette- ja Asperger-diagnoosit, toinen Asperger- ja ADHD-diagnoosit.”

”Meillä ei ole varaa pudokkaisiin”

Toisella asteella oppisopimukset ja työssä oppiminen tulee Tannerin mielestä nostaa nykyistä vahvempaan asemaan, jotta jokaisella on oikeus itselleen luontevaan oppimisen tapaan myös peruskoulun jälkeen. Korkeakouluopinnoissakaan oppimisen tuki ei ole kunnossa.

”Korkeakouluissa eri digialustojen suuri määrä on kohtuuton monille, joilla on oppimisen ja hahmottamisen vaikeuksia. Itse putosin kahdesti yliopisto-opinnoista sen tähden, etten oppinut käyttämään kaikkia alustoja ja ohjelmia. Kun viimein olin oppinut käyttämään yhtä alustaa, se korvattiinkin toisella, ja kolmas ohjelma taas uudistettiin muuten vaan. Ja niin tipahti Tanner veneestä.”

Tanner toivoo myös työelämään lisää ymmärrystä oppimisvaikeuksien tukemisesta.

”Oppimisen tuki ei saa olla niin sattumanvaraista kuin minulla on koko opintopolkuni ajan ollut. Yhteiskunnalla ei ole yksinkertaisesti varaa pudokkaisiin.”

”Tärkeintä on luopua syyttelystä”

Kokemusasiantuntijana Tii Tanner puhuu myös siitä, että toipuakseen on pakko kääntää ikävät kokemukset hyvän puolelle. Itse hän on siinä onnistunut.

”Ensin oli trauma kaikesta menneestä, sitten käsittelin eri vaiheet vihasta suruun ja mietin ratkaisuja. Kaikki nämä vaiheet on käytävä läpi, jotta pystyy toipumaan. Nyt voin sanoa, että haavani ovat arpeutuneet.”

Tanner kuvailee, että aiemmin tapahtumat vain hyökyivät hänen ylitseen, eikä hän ymmärtänyt, miten ja mihin suuntaan pitäisi uida.

”Nyt tiedän, että vasta kun oma nenäni on pinnalla ja pystyn auttamaan itseäni, pystyn auttamaan muita.”

Hän on onnellinen, että hän on pystynyt omalla toiminnallaan auttamaan sekä itseään että lapsiaan ja nyt kokemusasiantuntijana myös muita.

”Ehkä kaikkein tärkeintä on oppia pois itsensä, lastensa, opettajien ja oppilaiden syyttelystä ja leimaamisesta. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen helpottuu, kun on aikaa pysähtyä ja kohdata.”