#etänäläsnä – parempaa keskittymistä opiskeluun
Kerho-ohjaajana työskentelevä Jenni Saario opiskelee oppisopimuskoulutuksella lastenohjaajaksi Turun kristillisellä opistolla. Opiskelupäiviä hänellä on joka kolmas viikko maanantaista keskiviikkoon.
Koronapandemian alkuaikana lastenohjaajan opintoja suoritettiin etänä Teams- ja Zoom-sovelluksien välityksellä. Vuoden 2021 lopussa etäopinnoista luovuttiin ja opinnot jatkuivat normaalina läsnäolo-opetuksena. Etäopinnoista luopumisen jälkeen joidenkin opettajien tunneilla etäopetus oli kuitenkin mahdollista koronaan sairastuneille. Terveiden oli oltava aina läsnä. Mitään yhtenäistä linjaa ei kuitenkaan koronaa sairastavien opetukseenkaan ollut.
Etäopetuksen sovellukset tuntuivat helpoilta
Turun kristillisellä opistolla opettajat opettivat etänä aivan saman lailla kuin lähiopetuksessakin. Opettajat jakoivat näytöllä muun muassa erilaisia materiaaleja, joista keskusteltiin opettajan ja oppilaiden kesken. Jenni kertoo, että he opiskelivat välillä myös pienryhmissä tehtäviä tehden. Valmiit tehtävät esitettiin muille etäyhteyden välityksellä.
Oppimiseen käytetyt sovellukset tuntuivat Jennistä helpoilta. Opettajilta sai myös tarvittaessa aina apua. Jenni toivoo yleisesti, että etäopinnoissa opettajat käyttäisivät aina samoja alustoja. Sekä sitä, että opettajat laittaisivat materiaalit aina samaan paikkaan, jotta ne olisivat helposti löydettävissä.
Antoisa etäopiskelu
”Etäopiskelu oli itselleni todella antoisaa ja paljon parempi vaihtoehto kuin lähiopiskelu”, Jenni arvioi. Jenni koki, että kotona hän pystyi keskittymään opintoihin paremmin, kuin isossa luokassa. Luokassa keskittymistä haittaa yleinen hälinä sekä muut osallistujat.
Etänä Jenni oppi paljon paremmin, sillä hän pystyi keskittymään itse opiskeluun. Keskittymistä auttoi kotona se, että siellä oli mahdollisuus tehdä jotain koko ajan luentoa kuunnellessa. Jenni toteaa, ettei häntä ole luotu istumaan paikoillaan ja kuuntelemaan.
Käsillä tekemisestä apua keskittymiseen
Vieraassa ympäristössä Jennin huomio herpaantuu helposti. Hän katselee ympärilleen seuraten muiden opiskelijoiden touhuja, ilmeitä ja eleitä. Ajatus karkailee vieraassa ympäristössä mihin sattuu. Luokkatilassa Jenni koittaa välillä helpottaa opetukseen keskittymistä kävelemällä ympäri luokkaa.
Etäluentojen aikana kotona Jenni pystyy keskittymään hyvin, koska hän voi tehdä jotain koko ajan käsillään. Teams luennon ollessa auki, hän samaan aikaa saattaa kotona kävellä juoksumatolla, viikata pyykkiä tai silittää koiraa.
”Olen tekeväinen ihminen ja opin tekemällä, en penkillä istuen ja kuunnellen”, Jenni.
Jenni huomauttaa, että moni voisi ajatella, että etäilyn huono puoli on juuri siinä, kun sitten kotona voidaan touhuta kaikkea muuta, oppitunnilla istumisen sijaan. Hänelle juurikin etäilyn suoma mahdollisuus jatkuvaan oheistekemiseen oli kuin lottovoitto keskittymisen suhteen! ”Kun olen tutussa ja turvallisessa ympäristössä, mikä ei vaihdu ja samalla saan liikkua, niin aivoni toimivat paremmin ja olen vastaanottavaisempi”, kertoo Jenni.
Arkirytmi helpompi säilyttää etäopintojen rinnalla
Jennin koulumatkat oli pitkät. Talvisin ajoaikaan kului kaksi tuntia aamuin illoin. Koulupäivien pituus matkoineen oli noin 12 tuntia.
Perinteisten läsnäolo opetuspäivien aikana myös lastenhoidon järjestäminen tuotti haasteita. Kouluun olisi pitänyt lähteä itse aiemmin, kuin lapset pääsevät hoitoon. Päiväkodit eivätkä perhepäivähoidot auenneet tarpeeksi aikaisin.
Lastenhoitopaikat aukesivat aamulla vasta puoli seitsemältä. Lisäksi Jenni joutui kuljettamaan lapset hoitoon kahteen eri päiväkotiin. Tämän seurauksena hän usein myöhästyi itse lähiopetuspäivän alusta.
Etäopintojen aikana sai aamuisin nukkua pidempään, eikä lasten normaalia arkirytmiä tarvinnut muuttaa. Lähiopetuksen aikana lasten normaali päivärytmi meni sekaisin joka kolmas viikko. Lasten palautuminen normaaliarkeen vei koko loppuviikon.
Normaaliarkena perhe sai nukkua seitsemään, mutta läsnäolokoulupäivinä lasten piti olla jo matkalla päiväkotiin viimeistään heti kello kuuden jälkeen. Aamuherätys lapsilla oli jo puoli kuudelta.
Jenni itse joutui läsnäolokoulupäivinä heräämään aamu viideltä ja oli illalla kotona vasta kello kuuden jälkeen. Hän koki pitkät päivät todella rankoiksi.
Kuormittava läsnäolomalli
Perinteinen läsnäolokoulumalli kuormitti Jennin perheen perusarkea ja samalla hänen oppiminen oli luokkaopetuksessa heikompaa kuin etäopinnoissa. Jenni toivoo että etäilyyn olisi ehdottomasti jatkossa mahdollisuus ja että opettajilla olisi etäopintojen suorittamiseen yhteinen linja.
”Minusta hybridi malli olisi vieläkin ihanaa, saisi päättää onko kotona vai lähiopetuksessa”, toteaa Jenni.
Haastattelu :
Jenni Saario, lastenohjaaja
Teksti:
Maria Tuomialho, vertaistoiminnan koordinaattori, kokemusasiantuntija