#etänäläsnä – Turvallisessa tilassa työskentely helpottuu

 
Lastenkirjailija Reetta Niemelä työskentelee pääasiassa yksin kotona. Sosiaaliset tilanteet hän kokee kuormittavina muun muassa ääniyliherkkyytensä vuoksi.  Reetta työskentelisi aina vain täysin etänä, mikäli se olisi mahdollista. Hän kertoo luoneensa itselleen hybridityöskentelymallin jo ajat sitten. 

”Hybridimallilla voi hallita kuormitusta. Voi sammuttaa kameran ja mikin ja palata sitten taas tilaan takaisin. Auttaa tosi paljon”, Reetta. 

Yksin olo on hänelle ideaalista. Yksin ollessa hän pystyy ajattelemaan ja kokee ryhmässä ajattelun olevan erilaista. Reetta korostaa, että hän tykkää läheisistä ja ihmisistä, mutta sosiaaliset tilanteet kuormittavat valtavasti. 

Vilinässä ja huiskeessa tulee niin kova väsymys, että ei jaksaisi enää edes kävellä, laittaa kenkiä jalkaan tai takkia päälle.  Äänet ja virikkeet ympärillä kuormittavat Reettaa ja hänelle tulee tarve siirtyä omaan tilaan nollaamaan kuormituksen taakkaa.  
 
Reetta on priorisoinut tapaamisiaan niin, että hän skippaa juhlat, mutta ei työtapaamisia.  Juhlissa hän kokee small talkin haasteellisena. Reetasta tuntuu, että hän saattaa joutua niin sanottuun ylitilaan ja alkaa puhua tosi paljon. Puhe ikään kuin juurruttaa tilanteeseen, jolloin siinä on helpompi olla. Tästä tilanteesta on vain vaikea perääntyä nollaamaan itseään. 
 
Oman todellisuuden Reetta kokee sosiaalisissa tilanteissa raskaaksi. Hän ikään kuin ulospäin vaikuttaa normaalilta, mutta hänessä toinen osa esittää puhetta, toisen osan ollessa lamaannuksessa.  Tästä voi puhujalle tulla tunne, että olenko koskaan aidosti puhunut heidän kanssa, Reetta pohtii ja vastaa pohdintaansa, että ”totta kai olen!” 

Koko kroppa kuormittuu  

Mikäli kokouksissa on paljon ihmisiä, joutuu keskittymään kokouksen seuraamiseen paljon enemmän. Mieluiten hän puhuu ihmisten kanssa kahden kesken. ”Isommassa ryhmässä on olo, kuin olisi yksin kalaparvissa menossa kohti omaa päämäärää”, Reetta. 
 
Etäkokouksessa Reetta kokee tosi myönteiseksi asiaksi sen, että kokouksen loputtua, on heti omassa turvallisessa tilassa kotona. Eikä tarvitse kokouksen jälkeen esimerkiksi lähteä siirtymään kotiin. Pelkkä lähteminen kotoa on raskasta, koska voimavaroja kuluu lippujen tilaamiseen sekä matkustukseen. Kokouksista toipumiseen menee useita päiviä, vaikka kokouksissa olisi ollut ihan kivaa. Mikäli olisi kokouksia kokousten perään perinteiseen läsnäolomalliin, ei hän pääsisi palautumaan kokousten välissä. Kokousten jälkeen on muistettava huolehtia palautumisesta, sillä kokousten jälkeen olo on fyysisesti tosi väsynyt.

Rutiinit ja päämäärätietoinen työskentely helpottaa 

Säännölliset rutiinit kokoontumisille vähentävät Reetan kuormituksen tunnetta. Kun kokous on sovittu aina tiettyyn aikaan, on hänellä ”aika ennen kokousta” sekä ”aika kokouksen jälkeen”.  

Reetta tykkää uppoutua aiheeseen, jota tekee. Työprojektiin on helpompi keskittyä, kun niissä on päämäärä. Hän työskentelee suurella intohimolla. Kokouksetkin ovat vähemmän kuormittavia, mikäli niissä työt etenevät yhteisen päämäärän suuntaan rivakasti.   
 
Reetta kertoo, että ei käy isoissa seminaareissa, koska ne kuormittavat aivan liikaa.  Webinaarien yleistyttyä, hän on katsonut niitä valtavasti. Reetta toteaa, että on ihan mahtavaa, kun nyt pystyy katsomaan monenlaisia asioita webinaareina tai tallenteina, ilman, että pitää mennä auditorioon! Etäosallistumisessa Reetta kokee ehdottomaksi hyödyksi sen, että niissä voi sulkea kameran ja mikin ja olla rauhassa omassa tilassa.  
 
Hän kokee hieman huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole ”aidosti” muiden  kanssa aina läsnä. Muut voisivat loukkaantua, jos tietäisivät, että hän saattaa etäkokouksen aikana olla kuoputtamassa omaa kukkapenkkiä, kuulokkeet korvillaan.  Hän kokee kuitenkin itse sisäistävänsä asioita paljon paremmin, kun on omassa turvallisessa puutarhassaan ja tekee samalla itselleen mielekästä työtä käsillään. ”Tuntuu siltä, että on muita kohtaan väärin, kun tekee jotain muuta samalla. Vaikka silloin kuuntelee tosi hyvin”, Reetta. 

Turvallinen tila saataville

 Reetta toteaa, että turvalliseen tilaan pääsy olisi hyvä olla saatavilla kaikkialla.  Kuormituksen noustessa liian suureksi, olisi hyvä päästä nollaamaan itseään johonkin hiljaiseen, hajuttomaan tilaan, jossa on mukava tuoli.  Itse hän joutuu välillä käyttämään tapaamisissa wc-tiloja kuormituksen nollaamiseen, sillä wc saattaa olla ainut paikka missä ei ole muita ihmisiä. 

Jos koko elämänsä tunnollisena ihmisenä yrittää vaan selviytyä kuormittavista sosiaalisista tilanteista, tulee muun muassa häpeäntunteita. Häpeän tunteita siitä, että ”onko itse aiheuttanut tämän tilanteen” tai ”enkö mä pärjääkään tässä”? , Reetta. 

Reetta kokee tärkeänä, että ennemmin otetaan erilasia työkaluja käyttöön pakollisten sosiaalisten tilanteiden helpottamiseksi, kuin yritettäisiin siedättää ihmistä niihin. Siedättämällä kuormitus todennäköisesti vain kasvaa. Reetta korostaa, että esimerkiksi ääniyliherkkyys ei ole pelkotila, johon voisi siedättää itseään.  

Ymmärrystä erilaisille toimintatavoille 

Työyhteisöjen pitäisi olla herkempiä sille, että ymmärrettäisiin ihmisten toimivan eri tavoin, toteaa Reetta. Pitäisi miettiä, miten voi vahvistaa niitä yksilöitä pärjäämään työssä parhain mahdollisin tavoin, jolloin he voivat saada tosi paljon aikaiseksi!  
 
Jo se, että tulee kuulluksi työpaikalla tuo turvallisuuden tunnetta Reetta huomauttaa. Kun kuullaan ihmisiä ja heidän tarpeita, siitä hyötyy koko työyhteisö!