Työpaikkojen olematon oppimisen tuki huolestuttaa konkariopettajaa
Murikka-opiston viestintäaineiden opettaja, erityisopettaja Marjo Nurmi tukee työelämässä olevien aikuisten oppimista työkseen. Hänen lyhytkursseilleen tullaan työpaikoilta, joissa oppimisen tuki on Nurmen mukaan luvattoman heikkoa.
Marjo Nurmi opettaa viestintää Teollisuusliiton ylläpitämässä Murikka-opistossa Pirkanmaalla. Hänen kursseilleen osallistuvista liiton jäsenistä suuri osa on liiton aktiiveja, kuten luottamushenkilöitä ja työsuojeluvaltuutettuja. He tulevat hakemaan koulutuksesta kohennusta kirjallisiin ja suullisiin viestintätaitoihinsa.
”Kaikilla kursseillani on osallistujia, joilla on oppimisvaikeuksia. Enimmäkseen ne liittyvät lukemiseen, kirjoittamiseen ja keskittymiseen. Nuorempi polvi on niistä itse tietoisempi kuin yli viisikymppiset, joista osalla on hyvin kielteinen minäkuva. Usko omiin taitoihin on heikko, koska heidän oppimisvaikeuttaan ei ole koskaan tunnistettu eivätkä he ole saaneet siihen tukea”, Nurmi kertoo. Hän on työskennellyt Murikassa opettajana 32 vuotta.
Nurmi ei tee puhtaasti erityisopettajan työtä, vaan sisällyttää oppimisen tuen kaikkeen antamaansa viestintätaitojen opetukseen. Koska suurin osa koulutuksista on lyhytkursseja, opetusryhmät vaihtuvat yleensä viikoittain.
”Työnkuvien muutos haastaa oppimista”
Opetuksessaan Nurmi vahvistaa kurssilaisten kirjoitus- ja puhetaitoja, kriittistä lukutaitoa sekä tiedonhankinta- ja oppimistaitoja. Hän tunnistaa opiskelijoiden oppimisvaikeuksia sekä muita yksilöllisiä lukemisen ja kirjoittamisen haasteita ja auttaa löytämään keinoja haasteiden kanssa selviytymiseen.
Yhä useampi tulee Nurmen kursseille nykyään siksi, että teollisuuden tehtävissä työnkuvat muuttuvat kovaa vauhtia.
”Jos esimerkiksi automekaanikot ovat aiemmin rassanneet autoa konepellin alla, nyt väliportaan pomot ovat poistuneet ja mekaanikko hoitaa ydintehtävänsä lisäksi pomoilta jääneet asiakaspalvelu- ja laskutustyöt sekä muut kirjalliset tehtävät. Nämä työn muutokset aiheuttavat ahdistusta ja heijastuvat ajan myötä jaksamiseen. Jos kirjalliset työt eivät suju tai sujuvat hitaasti, työnantaja ei välttämättä katsele sitä pitkään – tai henkilö tekee itse johtopäätökset ja lähtee”, Nurmi kertoo.
”Kun työ muuttuu, tukea on oltava tarjolla”
Nurmella on synkkä kuva teollisuuden työpaikoilla tarjottavasta oppimisen tuesta: sitä saa hyvin heikosti. Nurmi teki asiasta epävirallisen somekyselyn omassa verkostossaan – ja yllättyi. Kukaan ei kertonut, että tukea olisi tarjolla.
”Työpaikoilla on ryhtiliikkeen paikka. Kehityskeskusteluissa on hyvä käydä läpi, mikä työn muutoksessa askarruttaa ja on kenellekin vaikeaa. Jos esimerkiksi lukemista tai digitaitoja edellyttävät tehtävät lisääntyvät, niihin on tarjottava koulutusta ja tukea.”
Yksi ongelma on aikapaineen jatkuva lisääntyminen. Se on myrkkyä niille, jotka tarvitsevat oppimisvaikeutensa vuoksi muutenkin muita enemmän aikaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja digitaalisiin tehtäviin.
”Johtaminen on tässä asiassa yllättävän vanhanaikaista. Siitä kertoo se, että yksilöllisiä eroja ajankäytössä ei hyväksytä, ja nopeutta pidetään tärkeänä työstä selviytymisen mittarina.”
”On tärkeää saada onnistumisen kokemuksia”
Viestintäkouluttajana Nurmi keskittyy opetustyössään opiskelijoiden pystyvyyden tunteen ja itseluottamuksen kohentamiseen. Se on tärkeää siksikin, että monilla on aiempia huonoja koulu- ja oppimiskokemuksia.
”Ikävät kokemukset heikentävät ihmisen minäpystyvyyskäsitystä. Usko omiin taitoihin on oppimisen sydän, mutta se on muserrettu monilta jo lapsena. Jos työntekijällä on heikko käsitys itsestään kirjoittajana, hänelle ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä kirjoittamiskurssille. Monilla onkin tänne tullessaan heikko oppimismotivaatio, ja siihen tartun ensimmäiseksi.”
Kun oppimisen draivi onnistutaan yksilöllisen tuen keinoin kaivamaan esille, uusien taitojen oppimismotivaatio paranee.
”Keskeistä on luoda turvallinen ja kannustava oppimisympäristö. Johdattelen kurssilaisia myönteiseen suuntaan ja haastan työskentelemään mahdollisimman motivoivasti. Esimerkiksi kirjoitusharjoitukset on suunniteltava niin koukuttaviksi, että koulussa opitut virheiden ja punakynän pelko unohtuvat. Tehtävien on oltava innostavia ja palkitsevia, sillä onnistumisen kokemukset ovat paras vauhdittaja oppimisen polulla.”
”Ketjukirjoitusharjoitus vapauttaa luovuutta”
Mikä sitten on käytännössä se koukku, jolla Nurmi saa opiskelijansa tarttumaan tehtäviin? Hyvänä esimerkkinä Nurmi mainitsee anonyymit kirjoitusharjoitukset. Sellainen on vaikkapa ketjukirjoitusharjoitus 12 opiskelijan ryhmässä: Jokainen istuu tietokoneen ääreen kirjoittamaan tarinaa. Jonkin ajan kuluttua kaikki siirtyvät toisen opiskelijan koneelle ja jatkavat tämän aloittamaa tarinaa. Lopulta jokainen on istunut kaikilla 12 koneella ja täydentänyt niihin kirjoitettuja tarinoita.
”Kukaan ei näe, kuka on kirjoittanut tarinaan minkäkin pätkän, eikä kukaan mieti, että kirjoitan ihan tyhmästi. Tämä harjoitus auttaa heittäytymään ja kannustaa luovuuteen. Saamme aikaan hulvattomia ja yllättävän pitkiä tarinoita! Samalla kaikki huomaavat, että ei kirjoittaminen niin ihmeellistä ole, vaan se voi olla hauskaa ja helppoa.”
Kun Nurmi kysyy kirjoitusviestinnän kurssinsa aluksi kurssilaisten omia oppimistavoitteita, moni vastaa, että haluaa oppia laittamaan pilkut ja pisteet oikeille paikoilleen.
”Kerron, että voin opettaa senkin, mutta se ei paranna kenenkään kirjoittamista. Olennaista on opetella kirjoittamaan sujuvasti ja ymmärrettävästi ja uskaltaa ilmaista ajatuksiaan häpeilemättä.”
”Yksilöllinen tuki kohentaa koulutustasoa ja työuria”
Yksilöllisen tuen tarjoaminen aikuisten oppimiseen on Nurmen mielestä ainoa oikea tie siihen, että Suomessa saadaan koulutustaso nousuun ja työurat pidemmiksi.
”Työpaikoilla on tarjottava henkilökohtaista tukea oppimisen pulmiin, jos toivotaan, että elinikäinen oppiminen muuttuu hyveestä välttämättömyydeksi. Tekemistä riittää, sillä esimerkiksi kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen PIAACin tulokset kertovat, että meillä on yli puoli miljoonaa työikäistä aikuista, joilla on heikot numero-, lukemis- ja digitaidot.”
Tuen vahvistaminen on Nurmen mukaan välttämätöntä nyt, kun työn vaativuus lisääntyy jatkuvasti ja esimerkiksi moniin perinteisiin työläisammatteihin tulee yhä enemmän tietotyön piirteitä.
”Ilman henkilökohtaista tukea moni putoaa funktionaalisen lukutaidon tasapainosta eli ei pysty tulkitsemaan ja arvioimaan lukemaansa. Kyse on myös kohtaanto-ongelmaan vastaamisesta: oppimisen tuki voi auttaa siinä, että työvoiman tarve ja työttömät kohtaavat.”
Erilaisten oppijoiden liitto myönsi Teollisuusliitolle ja Marjo Nurmelle Allvar-palkinnon vuonna 2020 työstä erilaisten oppijoiden yhdenvertaisten oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksien edistämiseksi.
Tutustu Erilaisten oppijoiden liiton hallitusohjelmatavoitteisiin. Niissä vaaditaan aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistamisen ja oppimisen tuen takaamiseksi kansallista toimintaohjelmaa seuraavaan hallitusohjelmaan.