Aikuisten lukivaikeuteen merkittävää tukea kuntoutuksesta
Nyt se on todistettu tieteellisesti: aikuiset, joilla on lukivaikeus, hyötyisivät neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Neuropsykologi Johanna Nukarin tuore väitöstutkimus on merkittävä askel aikuisten lukivaikeuden tukemisen tiellä.
Ilman tätä kuntoutusta olisin lopettanut opinnot.
Keskittyminen töissä on parantunut.
Kuntoutuksessa opin keinoja, joilla pärjään opinnoissani lukivaikeudesta huolimatta.
Kuntoutus on tuonut lisää itsevarmuutta, en tunne itseäni enää ”tyhmäksi.”
Nämä nimettöminä kysytyt palautteet ovat esimerkkejä niistä monista kiittävistä kommenteista, jotka kertyivät neuropsykologi Johanna Nukarin tuoreeseen väitöstutkimusaineistoon. Kesäkuisessa väitöksessään Effectiveness of individual and group-based neuropsychological interventions for young adults with dyslexia Nukari selvitti yksilö- ja ryhmämuotoisen neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta 18–35-vuotiaiden aikuisten lukivaikeuden tukemisessa.
Tutkimusidea jäi itämään hänen mieleensä 2000-luvun alun Opi oppimaan -hankkeesta, jossa kehitettiin yksilö- ja ryhmämuotoista tukea aikuisten oppimisvaikeuksiin.
”Kun aikuisille tarjottiin hankkeessa tukea oppimisvaikeuksiin, tuntui, että se on todella hyödyllistä. Siitä lähtien olen toivonut, että voin saada hyödyn osoitetuksi tieteellisellä tutkimuksella. Nyt se on tehty”, Nukari toteaa.
Prosessointinopeus lisääntyi selvästi
Nukarin tutkimukseen osallistuneilla nuorilla aikuisilla ei ollut lukivaikeuden lisäksi muita oppimisvaikeuksia tai meneillään muuta kuntoutusta. Kelan rahoittamassa tutkimuksessa oli mukana 120 nuorta aikuista. Heidät satunnaistettiin joko yksilökuntoutusta tai ryhmäkuntoutusta saavaan ryhmään tai kuntoutusta odottavaan kontrolliryhmään, joka sai vastaavan kuntoutuksen 5 kuukauden odotusajan jälkeen. Kuntoutus sisälsi 12 tapaamista 5 kuukaudessa.
Neuropsykologiset kuntoutusinterventiot johtivat moniin myönteisiin ja osin hyvinkin pitkäkestoisiin muutoksiin. Yksi tilastollisessa mielessä selkeimmistä tuloksista on Nukarin mukaan se, että neuropsykologinen kuntoutus lisää tutkittujen henkilöiden prosessointinopeutta eli nopeutta käsitellä ja hyödyntää heidän vastaanottamaansa tietoa selvästi. Tulos oli hienoinen yllätys hänelle itselleenkin.
”Lukivaikeuden yhteydessä ilmenee usein prosessointinopeuden hitautta, ja prosessointinopeuden ongelmia liittyy myös moniin muihin oppimisvaikeuksiin. Kun prosessointinopeus paranee ja ihmisen ’oma prosessori’ alkaa toimia entistä tehokkaammin, monet tietojenkäsittelytaidot voidaan saada entistä paremmin käyttöön”, Nukari kuvailee.
Uusia strategioita arjen helpottajiksi
Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoitteena ei ollut, että aikuisten mekaaninen ääneenlukunopeus lisääntyisi.
”Etsimme strategioita vaikkapa tentteihin lukemiseen: millainen lukemisympäristö on kenellekin paras tai miten kannattaa laatia aikataulu, kun oma lukunopeus on tiedossa tai kuinka kukin pystyy hyödyntämään kuvia tai miellekarttoja tenttiin valmistautumisessa. Nämä ovat meille ammattilaisille tuttuja perusasioita mutta uusia arkea helpottavia keinoja monille aikuisille, joilla on lukivaikeus.”
Useat tutkimukseen osallistuneet aikuiset kokivatkin löytäneensä neuropsykologisen kuntoutuksen ansiosta uusia strategioita ja apuvälineitä, jotka mahdollistivat omien arkisten toimintatapojen kehittymisen.
”Kuntoutusryhmissä otettiin käyttöön lukivaikeutta helpottavia oppimisen apuvälineitä sekä uusia strategioita opiskelu- ja työskentelytapoihin merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmässä. Jopa yli vuoden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä kolme neljäsosaa osallistujista kertoi käyttävänsä kuntoutuksessa omaksumiaan strategioita edelleen”, Nukari kertoo.
Hyvinvointi kehittyi myönteiseen suuntaan
Kuntoutusta toteuttaneet neuropsykologit räätälöivät toimet kullekin tutkittavalle henkilölle sopiviksi. Kognitiivinen profiili selvitettiin ennen kuntoutuksen alkua neuropsykologisessa tutkimuksessa, ja kuntoutuksessa huomioitiin yksilölliset elämäntilanteet.
Olennainen osa kuntoutusta oli itseymmärryksen lisääminen, mikä edellytti kunkin vahvuuksien ja ongelmien läpikäyntiä. Samalla kirkastui se, mihin kaikkeen toimintaan lukivaikeus kenelläkin saattaa heijastua ja millaisia kuntoutustavoitteita tutkittavat itse halusivat itselleen asettaa.
”Lukivaikeus näkyy harvoin pelkästään lukemisessa ja kirjoittamisessa. Se voi heijastua esimerkiksi muistamiseen ja keskittymiseen”, Nukari sanoo.
Kuntoutuksessa neuropsykologit tukivat ihmisiä kokonaisvaltaisesti ja tarjosivat heille psyykkistä tukea. Tämän ansiosta lukivaikeuden aiheuttaman haitan kokemukset lievittyivät.
”Kuntoutukseen osallistuneiden psyykkinen hyvinvointi kehittyi myönteiseen suuntaan. Tiedonkäsittelytoimintoihin liittyvän elämänlaadun koettiin parantuneen, ja esimerkiksi tehtävien välttely väheni ja itsetunto koheni. Kun ymmärretään kognitiivisten haasteiden vaikutus hyvinvointiin laajemminkin, kuntoutetaan koko ihmistä eikä vain lukivaikeutta mekaanisilla harjoituksilla.”
Yksilö- ja ryhmäkuntoutuksella on etunsa
Toimiva kontakti toisiin ihmisiin osoittautui kuntoutuksessa merkittäväksi hyvinvointia edistäväksi tekijäksi.
”Suhde joko terapeuttiin tai ryhmäkuntoutuksessa muihin ryhmäläisiin ja neuropsykologiin oli merkittävä. Kohdatuksi, tuetuksi ja arvostetuksi tuleminen on hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää.”
Suurin osa ryhmäkuntoutukseen osallistuneista henkilöistä vastasi myönteisesti kysymykseen, olisivatko he toivoneet yksilöllisiä tapaamisia ryhmän lisäksi. Ryhmäkuntoutuksen etuna taas oli vertaistuki, joka jäi puuttumaan yksilökuntoutuksesta. Nukari pitääkin merkittävimpänä jatkotutkimuksen aiheena sitä, olisivatko parhaat kuntoutustulokset saavutettavissa jatkossa yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen yhdistelmällä.
Tutkimustyön yksi suuri haaste oli Nukarin mukaan se, että vaikuttavuutta on ylipäänsä hyvin vaikea tutkia.
”Kuntoutus voi vaikuttaa samaan aikaan hyvin moniin eri asioihin yksilöiden elämässä, ja eri ihmiset kokevat hyödyt hyvin eri tavoin. Kaikille vaikutuksille ei myöskään pysty tekemään mittareita, ja vaikutuksia on oletettavasti paljon enemmän kuin mittareilla pystytään osoittamaan”, Nukari kuvailee.
Onnistumisten nostaminen on olennaista
Nukarin tutkimustulokset ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Hän todistaa väitöstutkimuksessaan tieteellisesti, että neuropsykologinen kuntoutus edistää aikuisten hyvinvointia tukemalla lukivaikeuteen liittyviä oppimisen haasteita ja keventämällä lukivaikeuden aiheuttamaa psyykkistä kuormaa. Nukarilla ei ole tiedossa, että neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta aikuisten lukivaikeuden kuntoutuksessa olisi aiemmin tutkittu Suomessa.
Jos lukivaikeutta ei tueta, itsetunto-ongelmista ja masennuksesta tulee monille tuttuja seuralaisia. Siksi onnistumisten nostaminen on keskeinen kuntoutusprosessin osa.
”Monille on kertynyt lukivaikeuden takia ikäviä oppimiskokemuksia, jotka ovat jääneet vaivaamaan vuosikausiksi. Tämä pahoinvointi on ehkäistävissä. Jos lukivaikeuteen saa tukea ajoissa, psyykkisten rinnakkaisongelmien kehittyminen voidaan parhaimmillaan estää. Nykytilanteessa tukea on saatavilla liian vähän ja psyykkisistä ongelmista voi kasvaa jopa isompi haitta kuin oppimisvaikeus sinänsä olisi.”
Nukari korostaa, että lukivaikeuden yksilölle aiheuttamien ongelmien merkitys lisääntyy tietoyhteiskunnassa jatkuvasti.
”Harvassa työssä voi ohittaa lukemisen ja kirjoittamisen vaateet. Lukivaikeus kääntyy entistä herkemmin haitaksi sekä opinnoissa että työelämässä”, Nukari sanoo.
Kuntoutuksen hakijalla edessä monta kynnystä
Tutkimustulokset puhuvat selvästi sen puolesta, että jatkossa neuropsykologinen kuntoutus tulisi taata kaikille sitä tarvitseville aikuisille, joilla on lukivaikeus. Tämä ei kuitenkaan ole resurssipulan vuoksi realistinen tavoite. Tällä hetkellä neuropsykologista kuntoutusta voi hakea niin lukivaikeuteen kuin muihinkin oppimisvaikeuksiin Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena.
Hakijan on kuitenkin ylitettävä monta kynnystä, ja ensimmäiseksi tulisi saada neuropsykologiset tutkimukset. Ne vaaditaan kuntoutushakemukseen, eikä aikuisten ole helppoa saada niitä maksuttomasti julkisten palvelujen kautta. Jos tutkimusten pohjalta suositellaan kuntoutusta, ei ole varmaa, myöntääkö Kela sitä tai löytääkö hakija kuntoutusta antavaa neuropsykologia.
”Yksi ongelma on rahoituksen omavastuuosuus, joka jää harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa asiakkaan maksettavaksi. Maksutonta Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saa vain harva, sillä se edellyttää todella isoja oppimisvaikeuden aiheuttamia haasteita. Kun kuntoutustarve on tunnistettu, voi kuntoutuksen järjestää myös kunta tai hyvinvointialue. Etenkin niiden nuorille ja aikuisille kohdennetut resurssit saattavat kuitenkin usein olla rajalliset. Asiakas voi myös maksaa kuntoutuksen kokonaan itse”, Nukari sanoo.
Hän on jakanut väitöstutkimuksensa kuntoutuksissa käytetyn materiaalin ja niihin liittyvät kuntouttajille suunnatut ohjeet kaikille asiasta kiinnostuneille neuropsykologeille Suomen Neuropsykologisen yhdistyksen kautta. Kenen tahansa neuropsykologin on siis mahdollista toteuttaa vastaavaa kuntoutusta.
Työterveyshuollossa huomioitava oppimisvaikeudet paremmin
Yleisimmin aikuisten oppimisvaikeuksien tueksi tarjotaan tällä hetkellä korkeakouluissa tiettyjä erityisjärjestelyjä ja opintopsykologin tukea ja toisella asteella myös erityisopetusta. Työssä tai työelämän ulkopuolella olevat aikuiset jäävät usein täysin ilman tukea, sillä sitä ei tarjota juurikaan esimerkiksi julkisen sektorin terveyspalveluissa.
”Toimivia tukimuotoja lukivaikeuteen tarvitaan nuorille aikuisille niin peruskoulun jälkeisiin opintoihin ja työelämään kuin niihin pääsyyn tukemiseenkin”, Nukari sanoo.
Myös työterveyshuollossa huomioidaan oppimisvaikeuksia hänen mukaansa liian vähän.
”Se on yksi tärkeä kehittämisen paikka, sillä työterveyshuollon pitäisi pystyä tunnistamaan vaikeudet ja tukemaan oppimista eikä keskittyä vain esimerkiksi oppimisvaikeuksien seurauksena syntyneen uupumisen tukemiseen. Jos henkilö uupuu oppimisvaikeuksien takia, hän joutuu palaamaan aina uudelleen sairauslomiensa jälkeen ympäristöön, jossa oppimista ei tueta.”
Ikuinen optimisti uskoo hyvään kehitykseen
Johanna Nukari on työskennellyt lähes 20 vuotta neuropsykologin tehtävissä, sekä erikoissairaanhoidossa että kolmannella sektorilla. Nykyisin hän työskentelee Kuntoutussäätiössä neuropsykologian erikoispsykologina. Hän kehittää työssään aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistamisen ja tuen menetelmiä sekä tuottaa oppimisvaikeuksien tukemiseen liittyvää materiaalia ja tutkimustietoa. Työssä yhdistyvät kehittäminen, tieteellinen tutkimus ja konkreettinen asiakastyö oppimisvaikeuksia kokevien aikuisten parissa.
”Työni on todella merkityksellistä. Oppimisvaikeudet ovat hyvin yleisiä haasteita, ja meillä on keinoja auttaa niissä. Vaikka tekemistä on vielä paljon, minussa asuu ikuinen optimisti, joka uskoo, että olemme menossa tässä asiassa kohti hyvää. Uudet tutkimustulokseni antavat toivoa ja tuovat toivottavasti lisää uusia palveluita tarvitsevien saataville.”
Johanna Nukari teki väitöstutkimuksensa Effectiveness of individual and group-based neuropsychological interventions for young adults with dyslexia kognition, oppimisen, opetuksen ja kommunikaation tohtoriohjelmassa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
KUVA Johanna Anttila