#eläinoppimisentukena Autismikoira tukee perheen arkea
Eläin oppimisen tukena -sarjamme esittelee, millä tavoin eläin voi tukea oppimista eri elämänvaiheissa.
Paraisilla kuusihenkisen perheensä kanssa asuva Autismikoira ry:n puheenjohtaja Anne Levón on ollut autistisen ja kehitysvammaisen tyttärensä omaishoitaja 13 vuotta. Perheen tukena toimii autismikoira Kimba.
Kuva Saamo Levón
Anne Levónin perhe etsi seitsemisen vuotta sitten uudeksi koirakseen hieman aiempaa suurempaa koiraa, koska lapsella oli tapana kanniskella pienempää koiraa mukana sylissään. Suuremman koiran ajateltiin olevan myös rauhoittava tekijä.
Uudeksi koiraksi valikoitui sekarotuinen Kimba, joka kantaa veressään hollanninpaimenkoiran, labradorinnoutajan ja kultaisennoutajan perimää. Kimba osallistui Annen kanssa autismikoirien pilottikurssille vuonna 2017. Kurssi tuntui hyvältä askeleelta edistää koiran lapselle antamaa tukea.
Apuna kouluun lähtemisen haasteissa
Autismikoira on koira, jolle ei opeteta temppuja. Se on koira, jolla on tärkeä työtehtävä.
Autistisen lapsen arjessa voidaan käyttää apuna koulutettua autismikoiraa. Koiran tulee olla sellainen, jonka kohdenuori ja perhe hyväksyvät. Autismikoirat ovat useimmiten labradorinnoutajia niiden helpon koulutettavuuden vuoksi.
”Tähän työhön sopii parhaiten kohtuullisen vilkas ja helposti ruokaorientoitunut koira. Labradorinnoutajissa on myös eri värivaihtoehtoja. Niistä pystyy valitsemaan kohdelapselle sopivan värin, jos jokin väri ei lapselle ehdottomasti käy”, Anne kertoo.
Autismikoira on Annen mukaan vanhemman apuväline, joka toimii perheen kotona.
”Koira ei mene lapsen mukana kouluun mutta voi avustaa lasta aamuisin kouluun lähtemisessä. Meidän perheessä koirasta oli hyvin suuri apu nimenomaan siinä, että koira auttoi lasta lähtemään kouluun, kun koulunvaihdon yhteydessä tuli liikkeellelähdön kanssa aamuisin eteen haasteita.”
Tukena kuormituksen purussa tai rauhoittamisessa
Koiralle opetetaan perhettä auttavia työtehtäviä. Yleensä koirilta opetetaan pois nuoleminen, mutta Anne kertoo nuolemalla tulevan kosketuksen olevan heidän lapselleen tosi tärkeä asia. Kimba opetettiinkin nuolaisemaan lapsen kättä. Tarpeen vaatiessa koira voidaan opettaa esimerkiksi pysäyttämään karkaava lapsi.
”Kohdelapsi ja koira kasvavat ja kehittyvät yhdessä. Koira on lapsen yksi tuki, joka auttaa lasta pääsemään eteenpäin. Kun esimerkiksi kotoa lähtemisessä edistytään, koiran antamaa tukea voidaan muuttaa niin, että koira tukee jatkossa enemmän lapsen kuormittumisen purkamisessa tai on rauhoittumisen apuna illalla. Koira toimii perheen ja tuettavan tarpeiden mukaan”, Anne sanoo.
Kannustajana itsenäisempään elämään
Anne kertoo, että Kimban avulla perhe elää parempaa arkea. Koira tuntee ihmisen tunnetilat, mutta se ei lähde tunteisiin mukaan.
”Jos ihminen on ahdistunut, koira tulee kertomaan, että ’kyllä me tästäkin selvitään, sä olet hyvä tyyppi’. Koiralle kohdelapsi on aina hyvä ja arvokas. Koiran avulla lapsi voi myös olla mahdollisimman itsenäinen, omien mahdollisuuksiensa puitteissa”, Anne sanoo.
Koira ei hänen mukaansa esitä vaatimuksia lapselle, eikä koiralla ole mikroilmeitä, joita voisi tulkita väärin.
”Vaikka koira avustaisi lasta nousemaan sängystä peiton alta, se kutsuu aina hyväntuulisena lasta mukaansa. Kun vanhemmat yrittävät houkutella lasta mahdollisimman kauniilla sanoilla nousemaan, he kuitenkin tavallaan aina esittävät vaatimuksen. Halutut tulokset voi olla heikompia ja lapsi pysyy peiton alla”.
Myös koiran talutustapa voi kannustaa itsenäisyyteen.
”Kahden hihnan talutuksessa lapsi voi pitää koiran toisesta talutushihnasta kiinni ja aikuinen toisesta. Näin lapsi voi toimia itsenäisemmin kuin pitäessään aikuisen kädestä kiinni. Joissakin perheissä koiran läsnäolo tukee lapsia koulutehtävien teossa, jolloin lapsi voi suoriutua tehtävistä ilman aikuisen tukea.”
Selustana palautumisessa
Kun perheessä on perheen tueksi koulutettu koira, lapsi saa itse päättää, missä hän esimerkiksi maadoittaa itseään koiran avulla kuormittavan päivän päätteeksi. Tämäkin tukee lapsen itsenäistä toimintaa, sillä vaihtoehtona olisi, että vanhempi esimerkiksi ohjaisi toimintaa osoittamalla paikan ja antamalla lapselle painopeittoa tai -tyynyä, Anne toteaa.
”Meillä lataudutaan koiran avulla päivän kuormituksesta koulu- ja kuntouttavan iltapäiväkerhopäivän jälkeen. Kotiin tullessa lapsi ottaa repun selästään ja menee istumaan valitsemaansa paikkaan Kimban selkää vasten. Lapsi on itsekin huomannut, että tämä toimintamalli auttaa häntä palautumisessa.”
Autismikoirille on opetettu taito, että ne osaavat ja jaksavat olla työtehtävässään. Niiden perustehtäviä on bodyrest, jossa koira antaa koko vartalollaan painetta kohdelapseen. Headrest tarkoittaa, että koira tarjoaa päätään paineen antamiseen.
Apuvälineenä kommunikoinnissa
Annen perheessä koiran toiminnan painopiste on ollut kommunikaation kehittämisessä.
”Kimba on lisätty kuvin, videoin ja tekstein lapsen kommunikaattoriin sekä eri sovelluksiin. Näin koira helpottaa usein keskustelun aloitusta. Keskustelua ei tarvitse kohdentaa suoraan henkilölle, vaan koira toimii siinä välissä.”
Anne kertoo, että Kimba helpottaa perheen sosiaalisia tilanteita ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikilla lapsilla on yhteistä tekemistä, kun he voivat yhdessä hoitaa koiraa. Koiran avulla yhteinen tekeminen ja yhdessäolo on luontevaa.
”Perheen muiden lasten ymmärrys erilaisuutta kohtaan kasvaa koiran avulla. Sisarusten välit ovat perheessä aina olleet hyvät, mutta Kimban tultua perheeseen välit ovat parantuneet entisestään. Kaikki lapset ymmärtävät, että kohdelapsi on koiralle ylitse muiden. Myös vieraiden tullessa kylään Kimban avulla löytyy aina jotakin, jota voi tehdä yhdessä.”
Leikkikaverina perheen toiselle koiralle
Anne korostaa sitä, että koiran toimiessa työtehtävissä perheen kotona on toiminnan oltava eettistä perheen, lapsen ja koiran kannalta. On muistettava, että koira tekee työtä ja työstä on saatava palkkaa, lepoa sekä työn ohessa hauskaa vapaa-aikaa.
Vapaalla ollessaan Kimba leikkii muun muassa perheen saksanmetsästysterrieri Hunterin kanssa. Hunter on myös oppinut Kimbalta erilaisia taitoja kohdenuoren huomiointiin, vaikkei sitä ole siihen erikseen opetettu.
Teksti Maria Tuomialho
Kuva Saamo Levón