Siirry sisältöön

Eläin auttaa oppimaan

Eläin oppimisen tukena -sarjamme esittelee, millä tavoin eläin voi tukea oppimista eri elämänvaiheissa.

Maailmalla on tutkittu laajasti eläinten hyötyjä oppimisessa. Suomessa alan uranuurtaja on espoolaisen Kaitaan koulun rehtori Ritva Mickelsson, joka teki väitöskirjan hevosavusteisuuden vaikuttavuudesta erityisoppilaiden oppimisessa. Se on ensimmäinen hevosavusteista oppimista tutkiva väitöskirja Suomessa.

Kuvassa vasemmalla on Ritva Mickelssonin hevonen Klosterhedens Saibi-Light (Saibi) ja oikealla Miia Loisa-Turusen omistama Midnight’s Miss Mabel (Mappe). 

Väitöskirjaa tehdessään Ritva Mickelsson etsi aktiivisesti tietoa maailmalta. Hän matkusti muun muassa Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Irlantiin tavatakseen alan tutkijoita ja saadakseen väitöstutkimukseensa riittävästi tietoa ja materiaalia.

Nyt hän toivoo, että päättäjät kävisivät tutustumassa eläinavusteiseen toimintaan paikan päällä, jotta tieto sen vaikuttavuudesta leviäisi. Hän itse levittää sanaa muun muassa asiantuntijajäsenenä Eduskuntaan perustetussa työryhmässä, jonka tavoitteena on saada eläinavusteinen työskentely osaksi koulutus- ja hyvinvointipalveluita.

”Eläinavusteinen toiminta on vasta saamassa jalansijaa sekä oppimisen että hyvinvoinnin tukimuotona”, Ritva muistuttaa.

Paljon hyvinvointivaikutuksia

Väitöskirjassaan Lessons Learned from Horses – vapaasti suomennettuna: hevosilta opittuja asioita – Ritva tutki hevosavusteisuuden vaikuttavuutta erityisoppilaiden oppimisessa. Oppilaat osallistuivat kahdeksan viikon ajan kerran viikossa hevosavusteiseen toimintaan Ritvan Espoon Nuuksiossa sijaitsevalla kotitallilla.

”Oppilaat oppivat hyvin nopeasti muun muassa lukemaan hevosten kehon kieltä ja alkoivat peilata sitä omaan toimintaansa. Oppilaat oppivat myös viestimään omalla kehollaan. He lukivat hevosten eleitä ja pyysivät tarvittaessa toisiaan rauhoittumaan, jos huomasivat hevosten reagoivan heidän omaan toimintaansa”, Ritva sanoo.

Tutkimuksessa ilmeni, että hevosavusteisessa ryhmässä syntyi paljon myönteisiä hyvinvointivaikutuksia, oppilaiden keskittyminen parani, ja samalla heidän aggressiivisuutensa väheni. Ritvan mukaan hevostoiminnan vaikutukset olivat havaittavissa jo ennen tulosten analyysiä.

”Tallilla ollaan ihmisenä toiselle ihmiselle. Hevosryhmään kuuluneiden oppilaiden kanssa syntyi nopeasti läheinen, luottamuksellinen pedagoginen suhde. Kun oppilas tiedostaa, että hänestä välitetään, hänestä tulee vastaanottavainen ja oppiminen helpottuu.”

Myönteistä palautetta myös vanhemmilta

Tutkimukseen osallistuneet oppilaat saivat tuoda viimeisellä tutkimuskerralla vanhempansa mukanaan tallille, jossa jokainen esitteli yhden oppimansa taidon. He saivat samalla onnistumisen kokemuksia. Nekin oppilaat saivat suorituksestaan taputuksia, joille ei koskaan ennen ollut taputettu.

Ritva korostaa, että tallitoiminta oli erittäin antoisaa paitsi oppilaiden myös aikuisten kannalta, sillä talliympäristössä nähtiin, mitä asioita lapset osaavat.

”Osa vanhemmista kertoi, että ennen hevosavusteisen tutkimuksen alkua koulupäivän tilanteet saattoivat sisältää oppilaan kannalta ikäviä tapahtumia, joista piti keskustella kotona. Kun lapselta kysyttiin hevostoimintajakson aikana koulupäivän tapahtumista, hän saattoi kertoa innostuneesti kaikista uusista asioista, joita oli tallilla oppinut.”

Espoo eläinavusteisuuden edelläkävijä

Espoon kaupunki on edelläkävijä eläinavusteisen oppimisen huomioimisessa, sillä se on sallinut koulukoiratoiminnan vuodesta 2000 lähtien sekä hevosavusteisen toiminnan osana suomenkielistä perusopetusta.

Monissa Espoon peruskouluissa toimii jo koulukoira tai useampi. Koulukoirien soveltuvuustestit kustantaa kukin koulu. Koulukoiran tehtävä on pehmentää oppimistilanteita myönteisellä toiminnallaan ja tukea siten oppimista. Opettajilla on mahdollisuus kouluttautua eläinavusteisiksi ohjaajiksi, kuten esimerkiksi sosiaalipedagogisen koira- tai hevostoiminnan ohjaajiksi, hakemalla Espoon kaupungin stipendikukkarosta koulutustukea.

Kohtaaminen on aina tukitoimi

Espoonlahden alueella toimiva Kaitaan koulu on noin 300 oppilaan yläkoulu vuosiluokkien 7–9 oppilaille.

”Kaitaan koulun opetussuunnitelmaan on kirjattu, että jokainen kohtaaminen on tukitoimi. Jokaisen oppilaan pitäisi tulla joka päivä nähdyksi. Eläinten avulla koulussa tulee huomattavasti enemmän kohtaamisia kuin ilman niitä. Eläimet luovat mukavaa fiilistä kouluympäristöön, ja eläinten avulla ihmisten välinen kohtaaminen helpottuu”, Ritva sanoo.

Kaitaan koululla toimii useita koulukoiria. Yksi niistä on Ritvan Lyyti, joka vierailee koululla muutamana päivänä viikossa. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan koirilla voi olla korkeintaan kolme työpäivää viikossa.

Parasta lukuvuodessa ponien kohtaaminen

Kaitaan koulun pihalle on tehty myös poniaitaus. Poniaitauksessa vierailevat Ritvan ponit kerran pari kuukaudessa. Hän on pitkään hyödyntänyt sosiaalipedagogista hevostoimintaa yhteisöllisessä hyvinvointityössä.

”Kouluponit toimivat magneetin lailla, keräten ihmiset aitauksen vierelle. Nämä kohtaamiset ovat olleet monien oppilaiden mielestä lukuvuoden parhaita hetkiä. Aidan vierellä tulee juteltua asioista, joista ei muuten juteltaisi. Ponit ovat koulun yhteinen juttu.”

Oppilaiden tulee Ritvan mukaan voida valita, osallistuvatko he hevostoimintaan.

”Kun oppilaat saavat itse valita, heidän motivaationsa kasvaa. Kun opetusta annetaan oppilaalle mielekkäässä ympäristössä, hän oppii aktiivisesti.”

Matematiikassa rehuyksikkötehtäviä

Tallin kaltaisessa mielekkäässä ympäristössä opiskelu tuottaa usein hyviä tuloksia etenkin yksityisopetuksessa olevien oppilaiden kanssa, joilla on haasteita kouluopetukseen osallistumisessa. Ritvalla on kokemusta heidän opiskelustaan talliympäristössä.

”Tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteet kääntyvät talliympäristössä usein hyväksi käytökseksi ja vastaanottavaisuudeksi.”

Yksityisopetusoppilaiden kanssa on aluksi opiskeltu oppiaineita ja sen jälkeen siirrytty tallitoimintaan.

”Hevosten kanssa toimiminen on motivoinut oppilaita, ja talliympäristöä voidaan hyödyntää monialaisesti eri oppiaineiden opiskelussa. Hyvä esimerkki ovat hevosten ruokintaan liittyvät matematiikan rehuyksikkötehtävät. Vaikka matematiikka olisi hankalaa, oppilaat motivoituvat rehuyksiköiden määrän laskentaan hevosen ruokintaa suunniteltaessa”, Ritva kertoo.

Oppiminen ei katso aikaa eikä paikkaa

Eläimet saavat oppilaista parhaat puolet esille.

”Pitäisi myös ymmärtää, että oppiminen ei katso paikkaa eikä aikaa eikä se useinkaan tapahdu pulpetin ääressä. Oppilaalle on tarjottava juuri hänelle sopiva tapa ja tila oppia”, Ritva kiteyttää.

Hän muistelee lukioaikaista kuvataiteen opettajaansa, joka antoi mahdollisuuden suorittaa tehtävät kullekin sopivassa tilassa sopivana aikana.

”Koulussa pöydän ääressä ei paperille syntynyt juuri mitään. Sen sijaan kotona illan pimetessä, sopivan musiikin soidessa taustalla, luovuus lähti suorastaan virtaamaan siveltimien kautta paperille.”

Apuna ryhmäyttämisessä ja kiusaamistilanteissa

Kaitaan koululla hevostoimintaa käytetään myös oppilaiden ryhmäyttämisessä ja vaikeimpien kiusaamistilanteiden käsittelemisessä, koska kiusaaminen on ryhmäilmiö. Tuolloin oppilaiden ja kiusaamistilanteita selvittävän tiimin lisäksi mukana ovat luokanohjaaja sekä mahdollisesti koulukuraattori ja -psykologi.

”Kun oppilaat ovat tutustuneet tallilla aikuisiin, heidän luokseen on jatkossakin helppo mennä puhumaan. Oppilaat oppivat luottamaan siihen, että aikuiset auttavat ja tukevat eikä heitä tarvitse pelätä.”

Tallilla tehdään vuorovaikutusharjoitteita hevosten kanssa. Evästauon jälkeen oppilasryhmän kanssa keskustellaan tilanteesta, ja usein päästään kiusaamisen juurisyihin hevosten avustuksella melko helposti. Ritva korostaa, että hevoselle ei voi valehdella.

Eläimet tehostavat kotoutumista

Ritva on toteuttanut sosiaalipedagogista hevostoimintaa myös monikielisten oppilaiden kanssa. Hän uskoo, että kotoutumista voidaan tehostaa eläinavusteisen toiminnan keinoin, koska etenkin hevosella on monissa kulttuureissa erityinen asema. Lisäksi hevosen avulla oppilas voi päästä näyttämään omaa osaamistaan, mikä ei muuten kielimuurin takia olisi mahdollista.

”Eläinten kanssa ei välttämättä tarvita yhteistä kieltä. Talliympäristö on myös erinomainen paikka kielen opetukseen, sillä tallilla on tietty struktuuri ja siellä toistuvat aina samat rutiinit. Monia sanoja tulee toistettua useita kertoja tallilla olon aikana.”


Teksti Maria Tuomialho
Kuva Milla Turunen