Kognitiivinen ergonomia tukee lukivaikeuksia kokevien työtä
Sari Witting teki pro gradu -tutkielmansa lukivaikeuden yhteydestä työkykyyn. Hän sai gradustaan vuoden 2023 Opiskelijapalkinnon ja esitteli äskettäin työtään kansainvälisessä ergonomiakonferenssissa. Tutkielman haastateltavat hän löysi Erilaisten oppijoiden liiton kautta.
Helsinkiläisen työkykykoordinaatori Sari Wittingin pro gradu -tutkielma valmistui ergonomian alalta Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitokselle keväällä 2022 – ja tänä syksynä hän sai iloisia uutisia Suomen Ergonomiayhdistyksestä: hän voitti gradullaan vuoden 2023 Opiskelijapalkinnon.
Saman tien Witting sai kutsun kansainväliseen ergonomiakonferenssiin esittelemään tuloksia opinnäytetyöstään, jonka aiheena oli Lukivaikeuden yhteys koettuun työkykyyn ja vaikeuksiin työtehtävissä.
”Sekä palkinto että konferenssiin osallistuminen vahvistavat uskoani siihen, että työni tulokset ovat merkityksellisiä oppimisvaikeuksia kokeville ihmisille”, Witting sanoo.
Ergonomia ja työnmuokkaus keskiössä
Opiskelijapalkinnon perustelujen mukaan Wittingin tutkielman tuloksilla on uutuusarvoa ja ne koskevat suurta joukkoa työelämässä olevia. Lisäksi työ nostaa esille hyviä käytäntöjä ja tarvittavia tukitoimia työpaikoille.
Tutkielman tietoja voidaan hyödyntää työkykyä tukevien toimintatapojen suunnittelussa ja kehittämisessä laajemminkin, jotta lukivaikeudesta johtuvat työnteon vaikeudet tulevat huomioiduksi.
”Olennaista on, että työpaikoilla tuetaan ergonomian ja työnmuokkauksen keinoin niiden henkilöiden työkykyä, joilla on lukivaikeus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden työntekijöiden työkykyriskiin, joilla on vaikea lukivaikeus. Heidän tarpeensa ja toiveensa on otettava huomioon työjärjestelyissä”, Witting toteaa.
Witting osoittaa esimerkiksi, että ne, joilla on vaikea lukivaikeus, kokevat työkykynsä kohtalaiseksi. Sen sijaan vastaajat, joilla on keskivaikea tai lievä lukivaikeus, kokevat työkykynsä hyväksi. Pitkien sairauslomien taustalla on myös useammin vaikea kuin keskivaikea tai lievä lukivaikeus.
Yleisin toive oli avun saaminen
Witting keräsi tutkielmansa aineiston sähköisellä kyselylomakkeella. Sen täytti 106 lukivaikeuksia kokevaa aikuista, jotka Witting tavoitti Erilaisten oppijoiden liiton jäsenyhdistysten kautta.
Lukivaikeus tuotti vastaajien työntekoon sujuvan lukemisen ja kirjoittamisen sekä keskittymisen vaikeuksia. Yleisin lukivaikeuksia kokevien työntekijöiden toive oli avun saaminen. Sillä tarkoitettiin viestinnän selkeyttämistä sekä tiedon lisäämistä lukivaikeuden yhteydestä työntekoon.
”Lukivaikeuksia kokevat haluavat selviytyä itse työtehtävistään. He toivovat apua, eivät työtehtävistä vapauttamista tai toista tekemään vaikeilta tuntuvia tehtäviä heidän puolestaan.”
Kognitiivinen ergonomia nousee tärkeäksi
Witting päätyi aikoinaan opiskelemaan ergonomiaa Itä-Suomen yliopistoon. Ergonomia on monitieteellinen tutkimusala ihmisen ja työn vuorovaikutuksesta. Se etsii työn ja työympäristön tasapainoa siten, että huomioidaan ihmisen mahdollisuudet, rajoitteet ja tarpeet. Se jaetaan kolmeen osa-alueeseen: fyysineen, kognitiiviseen ja organisatoriseen ergonomiaan.
”Näin aikoinaan kulttuurialan pätkätöissä monenkirjavia työyhteisöjä ja kiinnostuin siitä, miksi toiset yhteisöt toimivat ja toisissa työnteko tökkii. Ergonomia tutkii työn ja työntekijän suhdetta tarkastellen organisaation kaikkea toimintaa työn sujuvuuden edistämiseksi. Mielestäni ergonomian opiskelu on paras valinta, kun haluaa tarkastella laajasti työntekoon liittyviä aiheita”, Witting sanoo.
Hänen tutkielmassaan korostuu kognitiivisen ergonomian merkitys lukivaikeuden yhteydessä. Hänen mukaansa lukivaikeudesta johtuvat työnteon haasteet ilmenevät pääasiassa tiedonkäsittelyssä, ja kognitiivinen ergonomia painottaa työntekijän tiedonkäsittelyä ja kommunikaatiota.
”Kognitiivinen ergonomia luo työoloja sekä työprosesseja ja -ympäristöjä, jotka parantavat ja tehostavat työntekijöiden kognitiivista toimintaa ja suorituksia. Näin voidaan vähentää virheiden määrää, stressiä ja kuormitusta ja parantaa samalla työterveyttä ja -turvallisuutta sekä työn tuottavuutta”, Witting sanoo.
Hyviin tuloksiin pääsemiseksi tarvitaan Wittingin mukaan myös fyysisen ja organisatorisen ergonomian keinoja. Fyysinen ergonomia keskittyy työntekijän fysiologian ja työvälineiden sekä työympäristön vuorovaikutukseen, organisatorinen ergonomia taas organisaation toimintaan, kuten työprosessien ja työaikajärjestelyjen sujuvuuteen.
Työterveyshuoltoon tarvitaan lisää tietoa
Työnmuokkauksen keinoja käytetään tutkielman mukaan työpaikoilla jonkin verran. Yleisimpiä ovat etätyömahdollisuudet ja rauhallisen työtilan järjestäminen. Sen sijaan esimerkiksi työaikaan liittyviä työnmuokkauksen keinoja ei ollut käytetty lainkaan, vaikka neljännes vastaajista toivoi muutostoimia kiireen taltuttamiseksi.
”Työnteon vaikeudet saattavat vahvistaa työntekijän kokemaa kielteistä kuormittumista ja työssä jaksamisen ongelmia, vaikka lukivaikeus tuskin on ainoa syy työkyvyn alentumaan tai sairauspoissaoloon. Myös työajan muokkaaminen on joka tapauksessa tärkeää”, Witting korostaa.
Wittingin tutkielman tulokset viittaavat siihen, että työterveyshuoltoon ja työpaikoille tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä lukivaikeudesta. Lukivaikeudesta johtuvat työnteon vaikeudet sekä näiden vaikutus työtehtävistä selviytymiseen, työssä jaksamiseen ja työkykyyn tulee tunnistaa ja tiedostaa paremmin.
Tukitoimet räätälöitävä yksilöllisesti
”Jokaiselle työntekijälle, jolla on lukivaikeus, tulee tarjota yksilöllistä tukea vaikeaksi osoittautuneiden työtehtävien suorittamiseen”, Witting korostaa.
Työkyvyn tukemisessa ja edistämisessä tulee huomioida työntekijän elämänvaiheet kriiseineen ja hyvinvoinnin jaksoineen.
”Ei pidä myöskään ohittaa lukivaikeudelle tyypillistä komorbiditeettia, jonka vuoksi lukivaikeus näyttäytyy yksilöllisinä työnteon vaikeuksina työn sisällöstä ja työtehtävistä riippuen. Lukivaikeuden yksilöllisen vaihtelun tulee siis näkyä myös tukitoimien yksilöllisenä räätälöintinä.”
Aihevalinnan takana surullinen tarina
Kuinka Witting sitten päätyi valitsemaan lukivaikeuteen liittyvän tutkielman aiheen? Siihen liittyy erään koulun vahtimestarin tarina, joka teki aikoinaan Wittingiin lähtemättömän vaikutuksen. Vahtimestari oli sosiaalisesti hyvin lahjakas, ja hänen työpanoksensa auttoi Wittingin mukaan opettajia heidän työssään.
”Vahtimestari piti järjestystä yllä koulun käytävillä, selvitteli oppilaiden kärhämöintiä, otti luokseen levottomia oppilaita tekemään tehtäviä”, Witting kertoo.
Sitten kyseisellä koululla siirryttiin turvallisuussyistä sähköiseen kulunvalvontajärjestelmään. Vahtimestarin piti suorittaa tekninen tentti, jotta hän pystyisi jatkossa huolehtimaan kulunvalvonnasta. Hän ei kuitenkaan saanut tenttiä läpi useista yrityksistä huolimatta – ja hänet irtisanottiin. Tilalle rekrytoitiin uusi vahtimestari, joka hallitsi hienosti tekniset asiat mutta istui päivät kopissaan eikä ollut tekemisissä oppilaiden kanssa.
”Opettajilta hävisi korvaamaton apu koulurauhan ylläpitämisessä ja häiriökäytös lisääntyi. Puhumattakaan siitä, minkä trauman tämä saattoi aiheuttaa vanhalle vahtimestarille! Tapauksesta kuultuani mietin, että jos tällaista ymmärtämättömyyttä aikuisten oppimisvaikeuksia kohtaan tapahtuu koulussa, niin kylmää kyytiä on takuulla myös muiden toimialojen työyhteisöissä. Näin päädyin selvittämään asiaa gradussani”, Witting sanoo.
Sari Witting selvitti pro gradu -tutkielmassaan lukivaikeuksia kokevien henkilöiden työkykyä, lukivaikeudesta johtuvia työnteon vaikeuksia sekä työpaikalla toteutettuja ja toivottuja tukitoimia. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Erilaisten oppijoiden liitto ry:n jäsenjärjestöjen kautta keväällä 2020. Kyselyyn vastasi 106 paikallisjärjestöjen jäsentä.