Siirry sisältöön

Tiesitkö tämän matematiikan oppimisvaikeuksista?

  • Matematiikan oppimisvaikeudet ovat yhtä yleisiä kuin lukivaikeudet.
  • Peruslaskutaitojen osaamattomuus hankaloittaa opiskelua, työelämään kiinnittymistä ja arjessa selviytymistä jopa enemmän kuin heikko lukutaito.
  • Matematiikan oppimisvaikeudet eivät johdu laiskuudesta tai heikosta motivaatiosta, vaan aivotoimintojen erilaisuudesta.
  • Arjen numerotaitoja voi oppia kaikenikäisenä järjestelmällisen yksilöllisen opetuksen avulla, vaikka taustalla olisi oppimisvaikeuksia.
  • Peruslaskutaitojen osaaminen on tärkeää koko yhteiskunnan menestykselle.

Haluatko tietää aiheesta lisää? Lue alla oleva neuropsykologi Pekka Räsäsen haastattelu. Räsänen työskentelee neuropsykologina Uudessa lastensairaalassa Helsingissä, jossa hänen työnsä liittyy lasten ja nuorten vaikeiden epilepsioiden hoitoon ja tutkimuksiin. Päätyönsä ohella hän toimii työelämäprofessorina Turun yliopiston oppimisanalytiikan tutkimusinstituutissa TRILAssa, joka tutkii ja kehittää digitaalista opetusta ja oppimisanalytiikkaa.

Matematiikan oppimisvaikeuksia tunnetaan huonosti – teemapäivä 3.3. lisää tietoa ja ymmärrystä

Suomessa vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kansainvälistä matematiikan oppimisvaikeuksien teemapäivää 3. maaliskuuta. Matematiikan oppimisvaikeudet ovat yhtä yleisiä kuin lukivaikeus mutta huonommin tunnettuja, ja tuen saaminen niihin on vielä sattumanvaraista, toteaa pitkään matematiikan oppimisvaikeuksia eli dyskalkuliaa tutkinut neuropsykologi Pekka Räsänen.

Lähes kaikilla on kokemuksia siitä, että matematiikka on ollut vaikeaa. Osalle meistä se on kuitenkin vaikeaa koulun alusta alkaen: numeroita on hankala hahmottaa ja laskeminen tökkii. Kun opettaja puhuu lukumääristä tai suuruusluokista, mitta-asteikoista tai osuuksista ja prosenteista, pää ei pysy mukana. Joillakin on voinut aivovaurion vuoksi kadota koko laskutaito, vaikka muut ajattelun taidot olisivat säilyneet. Matematiikan osaamisen haasteita on monenlaisia.

Matematiikan oppimisvaikeudet ovat oma erityinen oppimishäiriö. Se on yhtä yleinen kuin lukivaikeus, eli sitä on 5–7 prosentilla väestöstä.

”Tämä tarkoittaa, että jos huudat täydessä linja-autossa: ’Kenelle on päässälaskeminen vaikeaa?’, niin vähintään kaksi tai kolme kättä nousee – jos asian uskaltaa ääneen tunnustaa”, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Pekka Räsänen. Räsänen kannattaa lämpimästi 3.3.2025 vietettävän matematiikan oppimisvaikeuksien teemapäivän järjestämistä.

Neuropsykologi Pekka Räsänen

Dyskalkulia on diagnostinen nimike

Vaikka matematiikan osaamisen vaikeudet eivät ole harvinaisia, niistä puhutaan vähän, eikä matematiikan oppimisvaikeuksia juuri diagnosoida. Näin siitä huolimatta, että vaikeus ilmenee sekä ongelmina kouluoppimisessa että kaikilla elämän osa-alueilla, joilla numerotaitoja tarvitaan. Osaamattomuus nostaa myös helposti pintaan ahdistavia tunteita. Matikka-ahdistus onkin niin yleistä, että se on oma tutkimusalueensa tieteessä.

”Vaikka tieteessä on puhuttu matematiikan oppimisvaikeuksista yli sata vuotta, tieteen ulkopuolella ne ovat paljon tuntemattomampi ilmiö kuin lukivaikeus. Niiden tunnistamiseen ja tukemiseen ei myöskään oikein ole yhtenäisiä keinoja”, Räsänen toteaa.

Matematiikan oppimisvaikeuksien taustalla on häiriö aivotoiminnoissa ja aivorakenteessa, tyypillisesti aivojen päälaenlohkon alueella. Vaikeudet voivat olla kehityksellisiä eli varhaiskehityksessä syntyneitä tai aiheutuneita, jolloin ne johtuvat aivojen vaurioitumisesta. Kehityksellisistä häiriöistä käytetään neuro- ja lääketieteessä diagnostista nimikettä laskemiskyvyn häiriö eli dyskalkulia. Aivovaurioiden aiheuttamia aikuisten matematiikan vaikeuksia nimitetään akalkuliaksi. Akalkulia-termin keksi ruotsalainen neurologi Solomon Henschen jo vuonna 1919.

Ongelmia lukumäärissä ja laskuissa

Matematiikan oppimisvaikeuksissa on Räsäsen mukaan kaksi puolta: lukumäärien hahmottamisen ja laskusujuvuuden vaikeudet. Määrien hahmottamisen vaikeuksiin liittyy usein muita hahmottamisvaikeuksia. Laskusujuvuuteen taas liittyy matematiikan kielellinen puoli, sillä matematiikka on myös kieltä ja numerot ovat myös sanoja.

”Esimerkiksi laskutehtävässä 2+3=5 on kolme lukumäärää, mutta se on myös lause. Usein se opitaan ulkoa, kun samaa tehtävää lasketaan toistuvasti. Jos olet kielellisesti taitava, pystyt käsittelemään osan matemaattisista asioista todella hyvin ja oppimaan laskemista. Mutta jos kielellisissä taidoissa on puutteita, yksi oppimisen tukijalka puuttuu. Haavoittuvimpia ovat ne, joilla on sekä kielellisiä haasteita ja lukivaikeus että lukumääräisyyden hahmottamisen vaikeuksia”, Räsänen kuvaa.

Räsänen kuitenkin korostaa, että vaikka matematiikka on yhdenlainen kieli, sen kielen hermoverkko aivoissa on osittain erilainen kuin muun kielen hermoverkko.

”Lukivaikeus ei aiheuta matematiikan oppimisvaikeutta, vaikka lukemisen ja peruslaskutaitojen sujuvuuksien välillä on yhteisiä tekijöitä. Matemaattisen lauseen ymmärtäminen vaatii aina päälaenlohkon ’matematiikka-alueiden’ mukanaoloa, mitä muiden lauseiden ymmärtäminen ei vaadi.”

Tekniikka ja tekoäly eivät auta kaikessa

Matematiikan oppimisvaikeuksien ytimessä on Räsäsen mukaan numerotaitoisuuden (engl. numeracy) käsite. Numerotaidot tarkoittavat kykyä soveltaa peruslaskutaitoja erilaisissa oman ympäristön sovellustilanteissa ja ongelmissa. Ne ovat olennainen osa nyky-yhteiskunnassa toimimista.

”Matemaattista osaamista vaativat työtehtävät lisääntyvät, kun taas ne työtehtävät vähenevät, joissa ei laskutaitoja tarvita. Lähes kaikilla aloilla tarvitaan peruslaskutaitoja. Vaikka tekniikka ja tekoäly ovat laskemisen apuna, suuruusluokkien hahmottamisen vaatimukset ovat lisääntyneet. Ja vaikka kone voi tehdä mekaanisen laskutoimituksen ihmisen puolesta, ymmärtämisen ja merkityksenannon vaatimus jää ihmiselle itselleen”, Räsänen sanoo.

Arki on vaikeaa ilman numerotaitoja

Numerotaitoisuutta siis tarvitaan, jotta ihminen voi toimia omassa yhteisössään itsenäisesti. Kun riittävät numerotaidot puuttuvat, henkilö on vaarassa jäädä paitsi koulutuksen myös laajemmin yhteiskunnallisten mahdollisuuksien, osallistumisen ja työelämän ulkopuolelle.

Monien päivittäisten asioiden hoitaminen ilman numeroiden maailman hahmottamista ja laskutaitoja on vaikeaa.

”Kun pitäisi laittaa kello soimaan, valita oikeaan aikaan lähtevä bussi, mitata ruoka-aineet reseptin mukaan tai laskea, riittävätkö rahat johonkin asiaan, tarvitaan peruslaskutaitojen sovellustaitoja”, Räsänen sanoo.

Suurempi riski yksilölle kuin lukivaikeus

Oppimisvaikeustasoiset haasteet matematiikassa kouluikäisenä ovat myös yhteydessä aikuisiässä hyvinvoinnin ja mielenterveyden haasteisiin. Matematiikan osaamisen isojen puutteiden on tutkimuksissa havaittu olevan yksilölle suurempi riski kuin lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien.

Toistuvat epäonnistumiset luovat kielteisiä asenteita opiskeluun, itsetunto-ongelmia sekä pahimmillaan ahdistuneisuutta ja pelkoja oppimis- ja koetilanteita kohtaan.

”Matematiikan oppimisvaikeudet tuovat haavoittuvuutta, joka vaikeuttaa omassa yhteisössä toimimista sekä kykyä huolehtia itsestä ja muista. Kun laskutaito puuttuu, ihmisen autonomia kapenee”, Räsänen tiivistää.

Numerotaitojen ydin on biologinen

Ympärillämme on lähes kaikkia asioita jokin määrä. Joskus määrän voi laskea, ja yleensä voi ainakin arvioida sen suuruutta.

”Lukumäärät ovat osa meidän ympäristöämme siinä missä väritkin. Havaintojärjestelmämme käsittelee värejä automaattisesti, eikä värien näkemistä tarvitse opetella. Siitä huolimatta osa ihmisistä on värisokeita. Ihmisellä on myös myötäsyntyinen kyky hahmottaa lukumääriä”, Räsänen kertoo.

Numerotaitoisuus on siis osittain luontainen, biologispohjainen – toisin kuin kulttuurinen keksintö lukutaito. Vaikka numerojärjestelmät opetetaan kulttuurissa, lukumäärien käsittelyn ydin on biologinen.

”Siitä kertoo jo sekin, että käytännössä kaikilla eläimillä, serkuistamme apinoista aina sokeisiin luolakaloihin tai juuri kuoriutuneisiin kananpoikiin, on osoitettu olevan kyky hahmottaa lukumääriä”.

Myös perintötekijöillä on merkittävä rooli matemaattisten taitojen taustalla. Räsänen korostaa, että matematiikan oppimisvaikeus ei johdu kiinnostuksen puutteesta tai laiskuudesta.

”Eihän värisokeaakaan moitita laiskaksi eikä syytetä siitä, ettei hän ole jaksanut opetella värejä. Sen perusta on yhtä lailla biologiassa.”

Rinnalla monesti hahmottamisen vaikeuksia

Matematiikassa on paljon hahmottamista vaativia asioita, esimerkiksi geometrian taito. Koko numeroin ilmaistu lukujärjestelmä perustuu Räsäsen mukaan paikka-arvoihin; siihen, miten numerot on aseteltu suhteessa toisiinsa.

”Luvut 123 ja 321 ymmärretään erisuuruisiksi, koska numerot ovat eri paikoissa toisiinsa nähden. Pitää oppia myös nolla- ja päällekirjoittamissäännöt. ’Sataviisi’ lausuttuna ei avaa sitä tietoa, että numeroin merkittynä sataan pitää kirjoittaa ykkönen ja kaksi nollaa eikä myöskään sitä, että numero viisi kirjoitetaan oikeanpuoleisen nollan päälle eikä sen jälkeen: 105, ei 1005. Lukujen ymmärtämisen ja suuruusluokan oppiminen vaatiikin monenlaista hahmottamisen taitoa”, Räsänen sanoo.

Ei siis ole harvinaista, että henkilöille, joilla on vaikeuksia tilan ja suuntien hahmottamisessa, myös matematiikka näyttäytyy vaikeasti hahmotettavana.

”Lukumäärien käsittely sijaitsee aivoissa päälaenlohkon alueella. Samoilla aivoalueilla tapahtuvat monet tilan hahmottamiseen liittyvät ajattelutoiminnot”, Räsänen kuvaa tätä yhteyttä.

Diagnoosi ja tuki jäävät useimmiten puuttumaan

Matematiikan perustaitojen oppiminen on monelle ylivoimaisen vaikeaa. Diagnoosi ja tuki jää useimmilta kuitenkin puuttumaan.

”Tuntuu hämmentävältä, että kansallisten matematiikan oppimisarviointien yhteydessä on havaittu, että lähes puolet niistä oppilaista, joille matematiikan oppiminen on ollut ylivoimaista, ei ole koko kouluaikana saanut systemaattista tukea oppimiseensa. Aikuisilla tilanne on vielä vaikeampi. Saattaa olla, että vain neuropsykologit tietävät, että näille haasteille on olemassa oma diagnoosinsa ja että niitä voidaan tutkia ja kuntouttaa”, Räsänen kertoo.

Virallisessa tautiluokituksessa (ICD-10) eritellään lukemisen, kirjoittamisen ja laskemiskyvyn häiriöt, ja dyskalkulialla on luokituksessa oma koodinsa. Sitä kuitenkin käytetään harvoin jo siksi, että ongelma tunnetaan huonosti.

”Toisaalta diagnoosista harvoin mitään seuraisikaan. Kuntoutusta ja tukea on hyvin vähän tarjolla. Siinä meillä on vielä paljon työsarkaa.”

Tutkijat kehittävät uusia ratkaisuja

Yliopistojen tutkijat ja asiantuntijat tekevät Räsäsen mukaan pitkää päivää kehittääkseen oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja osaamisen seurantaan uusia työvälineitä. Samalla he pyrkivät löytämään ratkaisuja siihen, miten oppimisvaikeuksiin löytyisi tehokkaita tuen keinoja ja materiaaleja, joita voitaisiin tarjota kaikkien saataville tietoverkkojen kautta.

Konkreettinen esimerkki Turun yliopiston oppimisanalytiikan tutkimusinstituutti TRILAn tuottamista oppimisen palveluista on ViLLE-oppimisympäristö, jota käytetään laajasti perus- ja ammattikouluissa, lukioissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. ViLLE sisältää valmiita oppimiskokonaisuuksia esimerkiksi matematiikasta, ohjelmoinnista ja äidinkielestä.

Yksi esimerkki instituutin hankkeista on TOMA, jota Teknologiateollisuuden satavuotisjuhlasäätiö on rahoittanut. TOMA – Toinen mahdollisuus perustuu professori Erno Lehtisen ajatukseen siitä, että nuoret, joiden matematiikan oppiminen on epäonnistunut ja motivaatio on nollassa, ansaitsevat toisen mahdollisuuden oppia.

”Hankkeen erityisyys liittyy siihen, että siinä matematiikan opetuksen asiantuntijat lähestyvät matematiikan oppimista numerotaitoisuuden, eivät koulumatematiikan, näkökulmasta. Harjoitusmateriaalissa keskitytään siihen, mitä numerotaitoja kukin tarvitsee arjessa”, Räsänen kuvaa. Tätä mallia rakennetaan parhaillaan ViLLE-oppimisympäristöön.

Laajat vaikutukset myös yhteiskuntaan

Heikko laskutaito vaikuttaa merkittävästi paitsi yksilöiden elämänkulkuun myös yhteiskunnallisesti. Jo 2000-luvun alussa Isossa-Britanniassa arvioitiin, että heikon laskutaidon vuosikustannukset yhteiskunnalle olisivat lähes 2,4 miljardia puntaa. Summa koostui lisääntyneistä opetuskuluista, koulupudokkuudesta, heikommasta tuottavuudesta, huonommista palkoista ja suuremmasta työttömyydestä. Lisäksi osaamattomuuteen liittyvät inhimilliset seuraukset ovat merkittäviä.

”Stanfordin yliopiston taloustieteilijät laskivat, että jos EU-maissa kaikkien oppilaiden osaaminen saataisiin nousemaan numerotaitoisuuden tasolle eli kaikki hallitsisivat peruslaskutaidot sujuvasti omassa arjessaan ja työelämässä, tämän yhteiskunnallinen vaikuttavuus vastaisi jopa neljän prosentin kasvua bruttokansantuotteeseen. Suomessa tämä kasvu olisi suunnilleen sama summa, jonka valtio ottaa nykyisin joka vuosi velkaa”, Räsänen kuvailee.

Jokaisen hallitusohjelman talouspoliittisten tavoitteiden yksi keskeinen osa tulisikin olla Räsäsen mukaan matematiikan perustaitojen osaamisen varmistaminen kaikille.

”Ne maat menestyvät parhaiten, jotka kouluttavat kansalaisensa taitaviksi. Ei riitä, että koulutetaan vain terävintä kärkeä tuottamaan uusia keksintöjä. Täytyy kouluttaa kaikki, jotta yhteiskunta pystyy kehittymään ja ottamaan keksinnöt tuottavaan käyttöön. Suomi ja Japani olivat aiemmin näissä asioissa edelläkävijöitä, mutta näyttää huolestuttavasti siltä, että Suomi olisi päättänyt lähteä vähän eri suuntaan”.

Taitojen tukemista on kehitettävä

Tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden tekemä kehitystyö todistavat Räsäsen mukaan, että matematiikan oppimisvaikeuksia kokevien tulevaisuus näyttää myönteiseltä.

”Matematiikan opetuksessa on jatkuvasti ratkaistavana kaksi suurta kysymystä: miten kehitämme samaan aikaan matematiikan opetuksen laatua kaikille ja miten tuemme kyydistä ja vauhdista pudonneita.”

Suomessa on hänen mukaansa osattu aiemmin organisoida koulujärjestelmä siten, että tuen resurssit riittävät ja heikoimminkin suoriutuvien osaamisen taso on ollut kansainvälisesti verrattuna korkea.

”Tätä osaamista ei tulisi hukata. Haaste näyttää olevan siinä, miten soveltaa vanhasta opetusosaamisesta parhaat osat tähän muuttuneeseen maailmaan”, Räsänen pohtii.

Nyt kun erityisopetusta koskevaa lainsäädäntöä taas uudistetaan, hänestä on tärkeää nostaa keskusteluun, miten matematiikan tuki- tai erityisopetus käytännössä toteutettaisiin.

”Se olisi tehtävä siten, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat saavat riittävästi tukea siihen, että he pärjäävät tässä maailmassa. Kyse on vähemmän rahasta ja enemmän tavoista tehdä asioita”, hän toteaa.

Lukivaikeudet otetaan paremmin huomioon

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet otetaan Räsäsen mukaan kouluissa paremmin huomioon kuin numerotaidon ja laskemisen vaikeudet.

”Yksi tekijä on ollut se, että opettajilla ei ole riittävästi keinoja matematiikan oppimisen tukemiseen.”

Tietotekniikka ja tekoäly tuovat lähivuosina paljon apua matematiikan opetukseen. Kännykkä on hyvä apuväline jo nyt. Uusimmat mallit ovat esimerkki taskulaskimesta, jolle voi jopa puhua.

”Meillä jokaisella kulkee aina myös laskin mukana: kaikkia kymmentä sormea saa käyttää laskemisen apuvälineinä, ja niidenkin taitavaa käyttöä voi opetella. Apuvälineet eivät ole ajattelun korvike. Ihan samalla tavalla kauppalista on vain muistamisen apuväline. Jonkun on ensin koottava päässään se kauppalista”, Räsänen toteaa.

Tyhmän leima lyödään herkästi

Matematiikan tehtävässä epäonnistuminen herättää paljon tunteita, joten numeroihin kehittyy nopeasti tunnesuhde. Lisäksi matematiikan osaaminen liitetään herkästi älykkyyteen ja kyvykkyyteen: jos et hallitse numeroita ja laskemista, pidät itseäsi herkästi tyhmänä ja muutkin lyövät sinuun herkästi tuon leiman.

”Siksi matematiikan osaamisen haasteisiin ei lähdetä aikuisena aina edes hakemaan apua. Vertaistuki on usein paras ensiapu matikka-ahdistukseen ja alku uskallukselle lähestyä omia erityisvaikeuksia”, toteaa Räsänen ja kannustaa olemaan yhteydessä esimerkiksi Erilaisten oppijoiden liittoon.

Matematiikan oppimisvaikeuksien teemapäivä on 3. maaliskuuta

Suomessa vietetään 3.3.2025 ensimmäistä kertaa matematiikan oppimisvaikeuksien teemapäivää. Muualla maailmassa päivää on vietetty jo aiemmin, Euroopassa teemapäivä otetaan laajemmin käyttöön tänä vuonna. Erilaisten oppijoiden liitto vastaa päivän järjestelyistä.

Matematiikan oppimisvaikeuksien toteaminen ja tukeminen

  • Kouluikäisille on standardoituja peruslaskutaitojen arvioinnin testejä, joihin pääsee erityisopettajien ja psykologien kautta.
  • Aikuisille tarkoitettuja testejä ei ole tarjolla. Psykologin, mieluiten neuropsykologin, tutkimus on tarpeen.
  • Jo 4-vuotiaiden lasten taidoista voidaan melko luotettavasti ennustaa laskutaitojen oppimisen sujuvuutta ja oppimisvaikeuksia ensimmäisten kouluvuosien aikana.
  • Vaikeuksiin tarvittaisiin pitkäkestoista ja systemaattista tukea.
  • Suomessa ei ole virallisia opetussuunnitelmaan kuuluvia ohjeita siitä, miten matematiikan tuki- tai erityisopetusta pitäisi toteuttaa eikä aikuisille ole mitään tukijärjestelmää.