
Kokemuspaneelista pulppusi monia oppimisen tapoja ja tuen keinoja
Oma tapa oppia on tärkeää löytää ja sitä pitää tukea! Tämä samoin kuin turvallisen oppimisen ilmapiirin merkitys korostuivat Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijoiden paneelissa Educa-tapahtumassa. Neljä oppimisvaikeuksien kokemusasiantuntijaa kertoi siellä oppimisen polustaan ja oivalluksistaan.
Educan paneelissa neljä Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijaa kertoi omista koulu- ja opiskelukokemuksistaan sekä itselleen parhaista oppimisen tuen keinoista. Kaikilla heillä on kapea-alainen oppimisvaikeus, joka vaikuttaa oppimiseen mutta ei estä opiskelua ja ammattiin valmistumista.
Tukipalveluasiantuntija Santeri Kataisella on lukivaikeus, opinto-ohjaaja Iina-Maria Piilisellä hahmottamisen vaikeus, kokemustoiminnan kehittäjä Maria Tuomialholla lukivaikeus lukemisessa sekä asperger ja dramaturgi Veera Airaksella dysleksia ja ADHD. Kaikki he ovat opiskelleet korkeakoulussa ja ovat työelämässä.
Saksien käyttö ei onnistunut päiväkodissa
Iina-Maria Piilinen muistaa elävästi, miten oppimisvaikeus aikoinaan ilmeni hänen koulupolkunsa alussa.
”Ensimmäisen kerran huomasin vaikeuteni silmän ja käden yhteistyössä, kun en osannut käyttää kuusivuotiaana päiväkodissa saksia ja ihmettelin, miksi se ei ollut muille vaikeaa. Koulussa minun oli erittäin vaikea oppia kirjoittamaan ja virkkaamaan. Harjoittelin kirjoittamista tukiopetuksessa. Lukeminen ja matematiikka olivat myös vaikeita, koska uusien järjestelmien haltuunotto on minulle todella vaikeaa”, Iina-Maria kertoi.
Santeri kertoi äitinsä havainneen alakouluaikoina, että pojan oppiminen ei edisty niin kuin sen pitäisi. Veera taas sai apua isoäidiltään.
”Alakoulussa kukaan ei tajunnut, etten osannut lukea. Kun olin viidennen luokan jälkeen kesälomalla, niin isoäitini opetti minut lukemaan. Ysiluokalla sain oman sinnikkyyteni ansiosta nostettua seitsemän nelostani niin, etten jäänyt luokalle. Lähdin peruskoulusta 6,5:n keskiarvolla onnellisena siitä, ettei sinne tarvitse palata”, Veera kertoi.
Maalaisjärkinen opettaja oli onnenpotku
Maalaisjärkinen ala-asteen opettaja oli Maria Tuomialhon mukaan hänen onnenpotkunsa.
”Opettaja ymmärsi, mitä tarvitsen. Hän antoi minulle riittävästi rauhaa eikä pakottanut osallistumaan mihinkään. Hän myös hyödynsi opetuksessa kiinnostuksen kohteitani, kuten eläimiä. Hän myös kertoi, että tietää minun osaavan, vaikka en ollut tunneilla aktiivinen. Ala-asteen suoritinkin lähes yhdeksikön keskiarvolla”, Maria muisteli. Yläkoulussa opettajien tiuha vaihtuvuus ja heidän hyvin erilaiset puhetapansa toivat haasteita ääniyliherkän Marian oppimiseen.
Keskustelun fasilitaattori, Erilaisten oppijoiden liiton erityisasiantuntija Riikka Marttinen totesi, että kokemusasiantuntijoiden tarinat vahvistavat sitä, miten tärkeä on oppimisen aloituksen onnistumisen merkitys.
”Lapsen läheiset aikuiset ovat siinä todella merkityksellisessä roolissa niin koulussa kuin kotonakin. Myös oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja kartoitus mahdollisimman varhain, esteetön oppimisympäristö ja opettajan antama tuki antavat tärkeän pohjan minäpystyvyyden tukemiselle”, Riikka sanoi.
Kalenterointi ja värikoodaus arjessa apuna
Opiskelun edetessä vastuu opintojen sujumisesta siirtyy yhä enemmän opiskelijalle itselleen. Riikan mukaan monille nuorille ja aikuisille oppimisvaikeuksia kokeville se on hyvin vaikeaa, ja esimerkiksi opiskelutehtävien tai töiden kalenterointia on harjoiteltava. Myös kaikki panelistit kertoivat käyttävänsä apunaan kalenterointia ja värikoodausta. Jokaisella on myös aivan omat keinonsa oppimisen edistämiseen.
Santeri käytti kouluaikana paljon mind mapeja, joilla hän sai ajatuksensa loogiseen järjestykseen. Niiden avulla hän selviytyi reaaliaineiden opiskelusta.
”Työssä oppimista taas auttaa etätyö ja hiljainen ympäristö. Myös vastamelukuulokkeet ovat minulle tärkeät. Stressaavissa tilanteissa kahden pienen piikkipallon pyörittely käsissä rauhoittaaa”, Santeri kertoo.
Iina-Maria käyttää A5-kokoista kalenteria, jossa näkyy viikko kerrallaan.
”Merkitsen eri väreillä eri tapahtumat ja työasiat ja ympyröin ja laatikoin merkintöjä. Koska kirjoitan paljon, minulla on kalenterin lisäksi erivärisiä vihkoja eri tarkoituksiin.”
Trigonometria taipuu tanssiaskeliksi
Marialla on oltava mahdollisuus tekstien kuunteluun, jotta hän pystyy oppimaan ja sisäistämään tekstit.
”Mahdollisuus piirtää sekä ottaa kuvia ja videoita opetettavasta aiheesta auttaa minua parhaiten oppimaan siinä hetkessä. Trigonometrian kirjoitan tanssiaskeliksi ja kopioin ne askeleet ensimmäiseksi koepaperiin. Näin selviän tehtävistä, vaikken ymmärtäisi, mitä lasketaan. Ulkoa pänttäämiseen tarvitsen tietyn rytmityksen – kuten propaani, butaani, bentaani, hekstaani. Ulkoa opetteluun menee kuitenkin jäätävästi aikaa ja paljon potentiaalia jää käyttämättä niissä asioissa, joissa olisin hyvä ja voisin loistaa.”
Veeralle tärkeimmät apuvälineet ovat olleet tekoäly ja tietotekniikka. Oppimisen intoa hänen ei ole tarvinnut kaivaa itsensä ulkopuolelta sen jälkeen, kun hän on saanut valita, mitä opiskelee. Myönteinen ilmapiiri on hänestä kaiken opiskelun A ja O.
”Word on ollut jo vuosikymmeniä ehdoton, kun teen kirjoitustöitä. En olisi näytelmäkirjailijana pärjännyt ilman sitä. Akateemisessa kirjoittamisessa ja opinnoissa ChatGpt ja Copilot ovat olleet mittaamattoman arvokkaita. Niiden kanssa pystyn keskustelemaan asioista, joita en ymmärrä ja lauseuttamaan kirjoittamaani paremmin.”
Turvallinen ilmapiiri edistää oppimista
Kaikki kokemusasiantuntijat korostivat turvallisen oppimisilmapiirin merkitystä oppimisessa. On raskasta peitellä esimerkiksi työyhteisössä omia oppimisen vaikeuksiaan. Kun ilmapiiri on turvallinen, heikkouksistakin uskalletaan puhua avoimesti. Myös tietämättömyys oppimisvaikeuksista ja sen luomat ennakkoluulot ovat tuttuja kaikille.
”Moni ajattelee, että oppimisvaikeus on tyhmyyttä. Nyt uskallan sanoa, että hahmottamisen vaikeus on osa minua ja sen takia olen empaattisempi, suvaitsevampi ja luovempi. Työelämä, jossa olisi vähän enemmän aikaa ajatella ja olla empaattisempi muita ihmisiä kohtaan, olisi parempi meille kaikille”, Iina-Maria totesi.
Veera korosti keskustelun aikana myönteistä suhtautumista oppimisen vaikeuksiin.
”Opiskelin Englannissa ja Skotlannissa, jossa myös sain dysleksiadiagnoosini. Siellä sitä katsottiin positiivisen kautta, ja minulle suositeltiin heti kirjaa nimeltä The Gift of Dyslexia. Sen luettuani sain aivan uuden näkökulman koko asiaan. Siksi myös haluan käyttää termiä dysleksia, koska minulla ei mielestäni ole vaikeutta eikä häiriötä.”
Yhteisön tuki on tärkeä koulussa ja työssä
Jotta oppimisvaikeuksia kokeva osaa pyytää tai ottaa vastaan tukea, hänen on oivallettava, millainen tuki on hänelle parasta, korosti Riikka Marttinen. Hän kyselikin kokemusasiantuntijoiden keskeisiä oppimisen oivalluksia. Maria nosti esille konkreettisten esimerkkien voiman.
”Yläasteen ajan luulin fysiikan ja kemian olevan sama asia, vaikka olin kasin oppilas molemmissa aineissa. Ammatillisissa opinnoissa oivalsin niin eron, kun opetus oli konkreettista”, Maria totesi. Hän myös kannustaisi lapsia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa erilaisten apuvälineiden ja -sovellusten käyttöön ja suosisi nykyistä enemmän eläinavusteista pedagogiikkaa.
Iina-Maria ja Santeri korostivat tutun kaveripiirin merkitystä koulupolun alussa. Kun kaverit eivät jatkuvasti vaihdu, heiltä saa tukea ja ymmärrystä.
”Myös työelämässä yhteisön tuki on tärkeä. On hienoa, että töissä kysytään, mitä kukin voi tehdä jokaisen työssä oppimista parantaakseen”, Santeri totesi.
Loogista päättelyä ja innostumisen kykyä
Erilaisille oppijoille monet asiat ovat vaikeita, mutta heillä on myös selkeät vahvuutensa.
”Olen kokeillut erilaisia tapoja oppia. Koen että sisäistän visuaalisesti asioita helposti ja looginen ongelmanratkaisukykyni on vahva”, Santeri totesi.
Mariakin uskoo loogisen päättelykykynsä kehittyneen oppimisvaikeuden vuoksi.
”Oma oppimisvaikeus on myös lisännyt ymmärrystä muiden ihmisten toimintaa ja haasteita kohtaan. Olen enemmän hyväksyvä ja vähemmän muita tuomitseva nyt kuin ennen tietoa oppimisvaikeuksistani.”
Iina-Maria kuvaili innostuvansa herkästi uusista asioista ja lähtevänsä mukaan uusiin juttuihin. Hän myös ylittää mielellään omia rajojaan ja opettelee uusia vaikeita asioita työelämässä.
Veera taas totesi innostuvansa uusista asioista kuin kuusivuotias lapsensa.
”Kyky lapsenomaiseen ajatteluun on ollut hurja voimavara aikuisuudessa. Se vie minua eteenpäin ja varmistaa, että elämä ei ikinä ole tylsää. Meillä erilaisilla oppijoilla on myös kyky ajatella boksin ulkopuolelta, joten me kykenemme tekemään ’mahdottomista’ asioista mahdollisia ja keksimään vaikka pyörän uudelleen. Rakastan sitä, miten huikealla tavalla minun aivoni toimivat. En ikinä vaihtaisi omia dysleksiaani pois. Se ei ole vaikeus tai häiriö, vaan hieno mahdollisuus.”
Pääkuvassa erityisasiantuntija Riikka Marttinen (vas.) ja kokemusasiantuntijat Santeri Katainen, Veera Airas, Maria Tuomialho ja Iina-Maria Piilinen.

Lue lisää Erilaisten oppijoiden liiton kokemustoiminnasta täältä.