Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntija Riitta Isokääntä kuuluu niihin neljään prosenttiin suomalaisista, joilla on vaikeimmaksi luokiteltu lukemisen ja kirjoittamisen häiriö. Hän onnistunut kääntämään sen kannustimeksi: hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja tekee vaativaa työtä nuorten kanssa. Riitta on tavattavissa 17.3. Erilaisten oppijoiden liiton Pohjoisen kierroksella Raahessa.
”Kun kaksi lastani olivat pieniä ja luin heille satuja, tajusin, että he ovat ainoat ihmiset, jotka eivät naura lukemiselleni. Yritin lukea heille mahdollisimman paljon, vaikka siitä ei meinannut tulla mitään.”
Näin kertaa Riitta Isokääntä niitä aikoja, jolloin hän päätti hakeutua tutkimuksiin lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiensa takia. Tutkimuksen tulos kertoi, että Riitalla on kaikkein vaikein lukemisen ja kirjoittamisen häiriö, joka on noin neljällä prosentilla suomalaisista. Tieto pysäytti. Yhtä lailla pysäyttivät psykologin sanat: ”Sinun pitää lainata kirjastosta selkokielisiä kirjoja.”
Riitta mietti, onko hän oikeasti niin huono lukija. Samaan aikaan hän innostui: tästähän avautuu aivan uusi maailma! Kolmen vuoden kuluttua diagnoosista hän pääsi sairaanhoitajakoulutukseen ja sai Saavutettavuuskirjasto Celian tunnukset. Sen jälkeen lukemiselle ei ole tullut loppua.
Mitä ovat lusikka, haarukka ja veitsi?
Riitan lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet näkyivät heti koulun alettua, ja erityisopetus tuli hänelle vuosien aikana tutuksi.
”Yläasteella olin vain tyhmä ja laiska, ja ysiluokalla sain joulutodistukseen kielistä neloset. Olin kevätlukukauden erityisopetuksessa, jotta sain päättötodistuksen. Mihinkään testeihin minua ei lähetetty, vaan sanottiin, että ’sä oot enemmän käsillä tekijä’”. Käsityö minulla olikin aina kymppi.”
Koska Riitta ei vapaa-ajallaan lukenut, hänen sanavarastonsa jäi kapeaksi ja muun muassa monet yläkäsitteet olivat epäselviä.
”En ymmärtänyt esimerkiksi, mitä ovat lusikka, haarukka ja veitsi. En osannut määritellä, että ne kaikki ovat ruokailuvälineitä. Kun aloin kuunnella kirjoja, sanavarastoni laajeni valtavasti.”
Värikoodaus ja suunnistustaidot apuna
Peruskoulun jälkeen Riitta opiskeli lähihoitajaksi ja työskenteli ammatissa parikymmentä vuotta. Sairaanhoitajaopinnot avautuivat lukivaikeusdiagnoosin jälkeen, ja hän valmistui puolitoista vuotta sitten. Opinnoissaan hän hyödynsi äänikirjojen lisäksi oppimisen apuvälineitä ja itse kehittämiään strategioita.
”Kun kuuntelen kirjoja, haluan nähdä samalla tekstin ja seurata sitä lukuviivaimen avulla. Tenttiaineistoja pilkon värittämällä. Kun opettelin esimerkiksi eri lääkeryhmiä, tein kaikista lääkeryhmistä omat eriväriset kartonkinsa. Muistan lääkkeet edelleen noiden värien perusteella”, Riitta kertoo.
Sairaanhoitajakoulutuksessa häntä hirvittivät etukäteen etenkin koulutukseen kuuluvat anatomian opinnot sekä se, kuinka hän selviytyisi niistä. Sitten hän oivalsi, että hän voisi hyödyntää niissä hyvää suunnistus- ja kartanlukutaitoaan.
”Sijoitin mielessäni ihmisen kehoon paikkakunnan, jolla asuin. Sisäelimet saivat paikallisten kauppojen ja koulujen ja muiden maamerkkien nimiä, ja näin opin anatomian. Enkä unohda sitä koskaan.”
Apuvälineet ja miellekartat tutuiksi nuorille
Riitta ei ole lukivaikeudestaan lannistunut. Hänellä on vuosien myötä vain vahvistunut ajatus, että jos jotakin asiaa ei osaa, sen voi paikata toisella.
Samaa periaatetta hän välittää myös sijoitetuille nuorille, joiden kanssa hän nykyään työskentelee. Lähes kaikilla nuorilla on oppimisen vaikeuksia, eikä niitä Riitan työpaikalla leimata laiskuudeksi tai tyhmyydeksi.
”Käymme yhdessä läpi, mitkä sovellukset ja apuvälineet voivat olla heille avuksi. Jokin aika sitten opettelimme yhdessä tekemään miellekarttoja koetta varten. Itsekin olen saanut niistä paljon apua. Olen tuonut ohjaajien käytettäviksi lukuviivaimia ja muita apuvälineitä, jotta nuoret näkevät niiden käyttöä. Kun me aikuiset teemme niiden käytöstä normaalia, nuoret kiinnostuvat kyselemään niistä ja haluavat kokeilla ja ottaa niitä käyttöön.”
Monenlaisten apuvälineiden käyttö sekä avoimuus omasta lukivaikeudesta ovat johtaneet siihen, että nykyisin Riitta lukee ja kirjoittaa työssään paljon.
”Uusin työkaverini ihmettelee edelleen, kuinka minulla voi olla luku- ja kirjoitusvaikeus, kun se ei välity teksteistäni mitenkään!”
Tule tapaamaan Riittaa Raaheen 17.4. klo 17–19.! Paikalla ovat myös Erilaisten oppijoiden liiton erityisasiantuntijat Riikka Marttinen ja Pasi Sarsama sekä Raahen kirjaston informaatikko Anna Kippola ja Raahen Psyyken ohjaaja Marjo Huotari.
Lue lisää Erilaisten oppijoiden liiton kokemustoiminnasta täältä.