Tutkija toivoo parempaa oppimisen tukea aikuisille
24.3.2023
Kuntoutussäätiön tutkija Johanna Korkeamäki tekee Suomessa uraauurtavaa tutkimusta aikuisten oppimisvaikeuksista. Olennaista on hänen mukaansa tunnistaa aikuisten oppimisvaikeudet nykyistä paremmin ja kehittää tukipalveluita yksilöiden tarpeisiin sekä työelämässä että aikuiskoulutuksessa.
Tutkija Johanna Korkeamäki viimeistelee parhaillaan sosiologian väitöskirjaansa aikuisiän oppimisvaikeuksista. Hän on tehnyt vuosien ajan paljon työtä, jotta tietoisuus aikuisten oppimisvaikeuksien luonteesta, tunnistamisesta ja tukemisesta lisääntyisi Suomessa.
Sitä mukaa kun tutkimustietoa on kertynyt, on herännyt tarve tunnistaa aikuisten oppimisvaikeudet nykyistä paremmin sekä kehittää yksilöllistä oppimisen tukea. Näistä asioista Korkeamäki puhuu väsymättä.
”Oppimisvaikeuksisten henkilöiden selviytymistä on tärkeää tukea koko opiskelu- ja elämänpolun ajan. Osan oppimisvaikeus tunnistetaan aikuisena, jos se on jäänyt aiemmin tunnistamatta – ja osalla vaikeus jää tunnistamatta aikuisiälläkin. Tunnistamisen sekä sen jälkeisen tuen tulisi olla nykyistä järjestelmällisempää”, Korkeamäki sanoo.
”Lainsäädäntö takaisi tasa-arvoiset mahdollisuudet”
Suomalaisilla työpaikoilla oppimisvaikeudet ovat edelleen Korkeamäen mukaan melko vieras ilmiö. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin vaikeuksien tunnistamiselle ja tuelle olisi entistäkin enemmän kysyntää.
”Työelämä muuttuu entistä nopeammin, ja moni vaihtaa urallaan työtehtäviä, joutuu irtisanotuksi tai lähtee uudelleenkoulutukseen. Näissä nivelkohdissa moni aikuinen törmää oppimisvaikeuksien aiheuttamiin rajoitteisiin. Uusi työtehtävä saattaa esimerkiksi edellyttää entistä laajempaa kielitaitoa ja vaikeuttaa siksi uralla etenemistä.”
Sekä suomalaiset että kansainväliset tutkimukset kertovat, että työpaikoilla huolehditaan hyvin vaihtelevasti oppimisvaikeuksisten henkilöiden tukemisesta.
”Usein on niin, että työnantaja ei tule ajatelleeksi tuen tarvetta ja työntekijä ei osaa pyytää tukea. Aikuisten tukipalveluja myös rahoitetaan monesti projekteina, joten hyvätkään käytännöt eivät välttämättä juurru palvelujärjestelmäämme. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaamiseksi tukimahdollisuuksia olisi tärkeää linjata selkeästi myös lainsäädännössä.”
”Tuen kehittäminen kannattaa kansantaloudellisesti”
Korkeamäkeä kiinnostaa tutkijana tällä hetkellä se, mitkä asiat työelämässä vahvistavat oppimisvaikeuksisten henkilöiden työssä pysymistä ja mikä tuottaa heille ongelmia.
Vaikka esimerkiksi lukivaikeuksiin yhdistetään usein luovuus, ongelmanratkaisukyky ja sinnikkyys, monien tutkimusten mukaan lukivaikeuksilla on kielteinen vaikutus työelämässä.
”Oppimisvaikeuksinen henkilö hyötyy siitä, että hänelle taataan mahdollisuus itsenäiseen työntekoon ja työtahtiin vaikuttamiseen. Myös lisäaika, joustava työaika ja työskentely kotoa käsin helpottavat monen työskentelyä.”
Aikuisille kohdennettavassa oppimisen tuessa tuleekin keskittyä Korkeamäen mielestä kunkin omien vahvuuksien ja selviytymiskeinojen kartoittamiseen, opiskelutaitojen ohjaamiseen, itsetunnon tukemiseen sekä yksilöllisiin opiskelu- ja työjärjestelyihin.
”Aikuisten tuen kehittäminen myös kannattaa kansantaloudellisesti. Viime aikoina on saatu lupaavia tutkimustuloksia aikuisten tukimuotojen vaikutuksista. Jos tukea ei anneta, seuraukset voivat olla hyvinkin kalliita: työstä ja koulutuksesta poissaoloja, mielenterveysongelmia sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle putoamisia.”
”Oppimisen tuki lisää aikuisen hyvinvointia”
Vaikka tutkimustietoa aikuisten oppimisvaikeuksista on suhteellisen vähän, esimerkiksi siitä on jo tietoa, millaisesta opetustyylistä oppimisvaikeuksinen aikuinen hyötyy. Korkeamäen mukaan suositeltavaa on niin sanottu eksplisiittinen opetus, joka etenee vaiheittain opettajajohtoisuudesta itsenäiseen työskentelyyn.
”Riittävä ohjaus on olennainen asia. Siinä on tärkeää antaa yksilöllistä, välitöntä, myönteistä ja korjaavaa palautetta. Myös teknologian hyödyntäminen motivoi aikuisia – mutta vaatii ohjausta. Aikuisen saama oppimisen tuki voi lisätä myös henkistä hyvinvointia sekä kohentaa itsetuntemusta ja itsetuntoa. Riittävän tuen puute taas lisää jaksamisen ja mielenterveyden ongelmien riskiä.”
Aikuistuminen sinänsä helpottaa oman oppimisvaikeuden käsittelyä mutta tuottaa myös usein entistä suurempia haasteita. Osa aikuisista löytää esimerkiksi uudenlaiset opiskelustrategiat itse kokeilemalla, osa opettajan vinkin perusteella. Sinnikkyys ja muiden ihmisten tuki auttavat yksilöä onnistumaan oppimisvaikeuksista huolimatta.
”Oppimisen tuen tarve on lisääntynyt korkeakouluissa”
Korkeakouluissa on Korkeamäen mukaan yhä enemmän opiskelijoita, joilla on jokin oppimisvaikeus. Reilut 7 % ammattikorkeakoulujen opiskelijoista kertoo oppimisvaikeudestaan ja yliopistossa opiskelevista naisista 4,8 % ja miehistä 3,8 %. Yleisin oppimisvaikeus on lukivaikeus. Siinä on paljon eroja, minkä verran opiskelijat kokevat oppimisvaikeuksien vaikuttavan opiskeluunsa.
”Kun on tutkittu erilaisten toimintarajoitteiden vaikutusta opintoihin, eniten haittaa koetaan liittyvän mielenterveysongelmiin ja oppimisvaikeuksiin. Oppimisvaikeuksia raportoivista opiskelijoista 23 prosenttia ilmoittaa, että he eivät saa riittävästi tukea”, Korkeamäki kertoo.
Korkeamäen mukaan ammattikorkeakouluja pidetään oppimisvaikeuksien näkökulmasta saavutettavampina kuin yliopistoja. Moni päätyy ammattikorkeakouluun ammatillisen koulutuksen tai työelämäkokemusten jälkeen.
”Oppimisvaikeuksia kokevat opiskelijat kertovat hyvin moninaisista reiteistä korkeakouluun. Heillä saattaa olla useita tutkintoja, työkokemusta tai ura yrittäjänä mutta myös opintojen keskeytymisiä.”
”Oppimisen tuki on myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta”
Kun tarvittava oppimisen tuki jää saamatta, sitä ei aina voi määritellä syrjinnäksi, vaikka toimintatavat saattavat olla syrjiviä ja asettaa ihmisiä muita heikompaan asemaan. Korkeamäki korostaa, että oppimisvaikeuksien tukeminen on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys.
”Yhdenvertaisuuslaki edellyttää kohtuullisten mukautusten tekemistä oman osaamisen osoittamisessa. Oppimisvaikeuksinen opiskelija voi saada esimerkiksi lisäaikaa, tietoteknisiä apuvälineitä, tutorointia tai rauhallisen koetilan. Moni tarvitsisi koetilanteessa kuitenkin myös kirjoittamisen jäsentämisen ohjausta.”
Syrjinnänvastainen lainsäädäntö on velvoittanut työelämän huomioimaan oppimisvaikeudet Yhdysvalloissa jo 1990-luvulla, Suomessa vasta 2000-luvulla. Vaikka olemme tässä takamatkalla, Suomi on aikuisten oppimisen tuen asioissa Korkeamäen mukaan kaiken kaikkiaan kansainvälisesti keskikastissa.
”Vertailu on kuitenkin hankalaa, sillä Suomi on lähtökohtaisesti tasa-arvoisempi maa kuin Yhdysvallat. Silti meiltä puuttuvat selkeät tukimuodot esimerkiksi aikuiselle, jonka on vaikea lukea tai kirjoittaa. Myös vieraiden kielten vaatimukset ovat Suomessa hyvin tiukat. Jos saamme aikuisten oppimisen tuen kuntoon, meillä on hyvät mahdollisuudet nousta edelläkävijäksi.”
”Voisiko työntekijä saada tukea yksilölliseen sparraukseen?”
Isossa-Britanniassa on Korkeamäen mukaan kiinnitetty paljon huomiota aikuisten lukivaikeuteen. Siellä on kehitetty esimerkiksi kevyitä valmennuksia, joihin on tarjolla korvamerkittyjä tukimuotoja. Yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus saada avustusta valmennukseen ja koulutukseen hakeutumiseen. Moni aikuinen hyötyy paljon siitä, että saa sparrausta omaan tilanteeseensa.
”Ison-Britannian korkeakouluissa on myös palveluita ja valmentajia oppimisvaikeuksisia opiskelijoita varten. Meillä Suomessa työolosuhteiden järjestelytuki on tarkoitettu työnantajalle lähinnä laitteiden hankintaan – miksi ei esimerkiksi henkilökohtaiseen tukeen ja sparraukseen?”
TUTUSTU MYÖS: