Tuen puute keskeytti opinnot – uusi polku löytyi samalta alalta
29.3.2023
Opiskelija Jutta Hartikan, 25, opintopolku lukion jälkeen on ollut kaikkea muuta kuin suora ja sileä. Ammattikorkeakouluopinnot kariutuivat tuen puutteen vuoksi, ja musertava palaute on koetellut itsetuntoa. Hartikka tekee nyt kaikkensa, jotta muut eivät joudu kokemaan samaa.
Vuonna 2019 alkaneet ammattikorkeakoulun sosionomiopinnot olivat Jutta Hartikan pitkäaikaisen haaveen täyttymys. Opinnot lähtivät sujumaan mallikkaasti, ja hänet äänestettiin oman ryhmänsä edustajaksi. Hän teki kyselyitä opiskelijoiden toiveista ja kokemuksista ja välitti niitä oppilaitoksen johdolle.
Hartikka kuvailee itseään hyväksi ja innokkaaksi oppijaksi, joka ”imee tietoa kuin pesusieni” ja nauttii uusien ilmiöiden havainnoinnista. Ihmissuhteet ovat hänen yksi vahvuutensa, ja siksikin ammatti sosiaali- ja terveysalalla houkutteli.
Yhtäkkiä hänen omalla pöydällään oli kuitenkin pino tekemättömiä ammattikorkeakoulun opiskelutehtäviä – niin reflektiopäiväkirjoja, aineistoanalyysejä kuin tenttiaineistojakin. Kirjoitustehtävä toisensa jälkeen jäi rästiin, eikä vaihtoehtoisia suorittamisen tapoja ollut koskaan tarjolla.
Hartikka surffaili oppilaitoksensa nettisivulla etsimässä tukimahdollisuuksia. Hän kirjoitteli lukemattomia sähköpostiviestejä, niin opintotoimistoon kuin opettajillekin. Tukea ei löytynyt koko kampukselta.
”Minulle kerrottiin, että olen väärässä paikassa”
Tenttien suorittamiseen luvattiin Hartikalle lisäaikaa, mutta se ei koskaan toteutunut. Opettajilla ei ollut mahdollisuutta jäädä muiden lähdettyä valvomaan vain hänen suoritustaan.
”Juttelin tilanteestani monien opettajien kanssa. Heidän palautteensa oli, että olen väärässä paikassa. Minulta kysyttiin, olenko ajatellut, että en ole ammattikorkeakoulutasoinen opiskelija. Vähitellen aloin uskoa, että en sitten varmaan ole.”
Jossakin vaiheessa toisen paikkakunnan kampukselle tuli erityisopettaja. Hartikka otti häneen yhteyttä ja kysyi, voisiko saada apua.
”Erityisopettaja lähetti linkin, joka liittyi puhelimen helppokäyttöisyystoimintoihin. En koskaan päässyt juttelemaan hänen kanssaan edes etänä.”
”Keksin itse, että voin oppia vaikka hyppimällä”
Kokemukset kärjistyivät korona-aikana, jolloin Hartikka istui tekemättömien pinojensa kanssa kuukausi toisensa jälkeen yksin kotona. Hän päätti lopettaa. Kolmen vuoden tarpomisen jälkeen Hartikasta tuli ammattikorkeakoulun pudokas.
Opiskeluhaaveet ja sisu eivät kuitenkaan sammuneet, vaan hän haki ammatillisen oppilaitoksen lähihoitajaopintoihin. Lokakuussa 2022 hän aloitti opintonsa, ja käytännönläheinen ala on nyt imaissut hänet täysin. Oppimisen tukeakin on tarjolla.
”Erityisopettaja tuli heti kysymään, miten opintoni ovat lähteneet käyntiin. Totesin, että hyvin, mutta välillä teoriatunneilla on tylsää. Ratkaisen sen vaikkapa niin, että kun opettelemme sydämen osien nimiä, opettelen ne itsekseni samalla latinaksi. Älyssäni ei siis ole vikaa, ja pystyn ratkomaan haasteellisia tilanteita luovasti ja neuvokkaasti.”
Hartikka kertoo, kuinka hän esimerkiksi opetteli lukiossa kemian käsitteitä hyppynarua hyppimällä. Pomppimisen aikana hän toisteli litaniaa: metaani, etaani, propaani, butaani, pentaani, heksaani…
”Olen oivaltanut matkan varrella vaihtoehtoisia oppimisen tapoja. Peruskouluni sujui hyvin, mutta oppimisen haasteet alkoivat näkyä lukiossa. Sain sekä oppimisvaikeus- että ADHD-diagnoosin. Niiden vangiksi ei pidä kuitenkaan jäädä.”
”Pettymysten pelko on heijastunut työelämään”
Yksi käänteentekevä kokemus Hartikan oppimisen polulla oli työ luokanopettajan sijaisena samoihin aikoihin, kun hän lopetteli ammattikorkeakouluopintojaan.
”Sijaisuus oli niin korjaava kokemus kuin voi olla! Huomasin, että moni lapsi hyötyy niistä menetelmistä, joita olen itse käyttänyt. Tein esimerkiksi jäätelöpuikkojen puupuikoista matoja, joiden avulla levottomimmatkin lapset innostuivat lukemaan. He kuljettivat matoa tekstiriveillä ja saattoivat lukea tunnin yhteen mittaan. Tämä vahvisti ajatustani, että ehkä minulla sittenkin on muille annettavaa.”
Samalla varmistui, että sosiaali- ja terveysalan opinnot ovat aiemmista pettymyksistä huolimatta häntä varten. Kun Hartikan ammatillisten opintojen ensimmäinen harjoittelu järjestyi kehitysvammaisten ihmisten tehostetun palveluasumisen yksikköön, kokemus omasta alasta vain vahvistui. Nyt hänelle on luvassa yksikössä työtä koko kesäksi.
”En meinannut millään uskoa, että minulle tarjottiin töitä koko kesäksi. Itsetuntoni on nujerrettu, ja olen pelännyt pidemmissä työsuhteissa tuottavani haasteitteni vuoksi pettymyksiä. Aiemmin olen tehnyt paljon töitä, mutta vain keikkaillen: järjestyksenvalvojana, lumitöissä, yötöissä narikassa ja rippikoulun yövalvojana. Niistä minulla on paljon hyviä kokemuksia.”
”Tukea ei pidä joutua etsimään ympäri kyliä!”
Kun Hartikka googlasi ammattikorkeakoulussa tietoa oppimisen tuesta, hän löysi sattumalta Erilaisten oppijoiden liiton. Hän tarttui saman tien liiton kokemusasiantuntijakoulutukseen ja tekee nyt kokemusasiantuntijakeikkoja esimerkiksi erilaisissa koulutuksissa ja hankkeissa.
”Kokemusasiantuntijuuden myötä olen tullut entistäkin paremmin sinuksi oman oppijuuteni kanssa. On myös tärkeää puhua sen puolesta, että oppimisen tuen on oltava kaikkien saavutettavissa. Tukea ei pidä joutua etsimään ympäri kyliä!”
Oppimisen tuesta hyötyisivät hänen mukaansa kaikki, sillä jokaisella on joskus hetkiä, jolloin voimavarat ovat vähissä. Saavutettava oppimisen tuki vähentäisi pudokkuutta sekä oppilaitoksissa että työelämässä.
”Tuen etsiminen ei saa olla lisärasite kenellekään. Tukipalvelujen tulee löytyä helposti ja olla kaikkien ulottuvilla. Niiden pyytäjiltä ei myöskään pidä kysellä diagnooseja, koska tuen tarvetta voi olla hyvin monista syistä.”
Tutustu myös:
Erilaisten oppijoiden liiton eduskuntavaalitavoitteet