#minunrytmini Saana pitää kiinni kolmen jakson päivärytmistään
Minun rytmini -sarjassa haastateltavat kertovat,
kuinka heidän arkensa asettuu yhteiskunnan vaatimaan rytmiin.
Saana Alanko on aina työskennellyt niin sanotusti viralliseen virastoaikaan. Hän herää joka ikinen aamu noin seitsemältä ja huolehtii, että päivään mahtuu virtaus-, silppu- ja empatiajakso.
Henkilökuva Jenny Eräsaari
Yhteisöpedagogi Saana Alanko on käyttänyt itseensä tutustumisen ja vuorokausirytminsä löytämisen apuna muun muassa Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirjoittamaa Keskittymiskyvyn elvytysopasta. Nykyään Saana noudattaakin yleensä tiettyä vuorokausirytmiä, jossa vuorottelevat oppaassa esitellyt virtaus- silppu-, sekä empatiajaksot.
”On tärkeää tutustua itseensä, jotta pystyy huomioimaan kattavasti oman hyvinvointinsa päivärytmin suunnittelussa. Jos en olisi tehnyt näin, olisin jaksanut työssäni paljon huonommin”, Saana sanoo.
”Aamupäivät ovat luovinta aikaani”
Aamupäivät ovat Saanalle luovinta ja tuloksellisinta aikaa. Silloin on hänen virtausjaksonsa, jolloin hän on parhaimmillaan työssä, jossa pitää luoda jotakin uutta.
”Yritän suunnitella päiväni niin, että minulla ei ole aamupäivisin esimerkiksi palavereja, joissa olisin vain kuuntelijan roolissa. Jos en pääse aamupäivällä osallistumaan aktiivisesti, tuntuu, että päivän virtausjakso menee ikään kuin hukkaan. Virtausjakso surkastuu puolen päivän jälkeen, eikä luovuutta vaativa työskentely ole enää iltapäivällä ollenkaan niin tehokasta”, Saana kertoo.
”Rutiinitehtävät sopivat silppujaksoon”
Kun on aamupäivällä saanut uppoutua flow-tilaan uutta luodessaan, jaksaa iltapäivällä hoitaa hyvin rutiinityöt.
”Iltapäivällä alkaa päivän silppujaksoni. Kokoan siihen sekalaisia, lähinnä mekaanisia työtehtäviä, jotka eivät vaadi niin paljon luovuutta. Iltapäiviin sopivat hyvin ne palaverit, joissa saan vain kuunnella. Samoin sähköposteihin vastaaminen ja muu hallinnollinen työ sujuvat hyvin silppujakson aikana.”
”On tärkeää, että työlläni on rajat”
Saana tekee asiantuntijatyötä, jossa työ ei lopu koskaan. Asioita voisi kehittää koko ajan ja miettiä niiden suhdetta erilaisiin yhteiskunnan ilmiöihin. Haalarit on hyvä kuitenkin jättää naulaan jossain vaiheessa päivää, jotta vuorokauteen jää riittävästi myös palautumisaikaa.
”Minulle on tärkeää, että työllä on kehykset eli rajat, joiden sisällä työaika pysyy. Muuten olisi suuri riski siihen, että työajat lähtevät lapasesta ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää vähemmälle.”
Saana kuitenkin pohtii, että hänelle sopisi myös työviikko, jossa tehdään kolme neljä pidempää työpäivää täydellä teholla ja sen jälkeen pidetään useampi vapaapäivä putkeen.
”Joissakin tehtävissä työ voisi olla tuottavinta tällä metodilla.”
”Empatiajakso tarkoittaa aikaa itselle ja muille”
Kun on ensin viettänyt työpäivän isojen asioiden parissa, pitää osata antaa aikaa myös itselleen. Saana pyrkiikin saamaan jokaiseen päiväänsä myös niin sanotun empatiajakson.
”Empatiajakson aikana minulla on oikeus antaa aikaa niin itselleni kuin muillekin, joko harrastuksissa tai lähipiirin seurassa. Empatiajakson aikana juuri yhdessäolo on ’se juttu’.”
Saana rentoutuu parhaiten, kun hän saa antaa itsestään. Hän esimerkiksi ilmaisee itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan piirtämällä ja tekemällä luovia kädentaitoja vaativia asioita. Raskaampien tehtävien jälkeen myös ”kehollinen maadoitus” on tärkeää.
”Siihen avantouinti ja hikiliikunta ovat parhaita keinoja!”
Teksti: Maria Tuomialho Kuva: Jenny Eräsaari
Lähde: Huotilainen Minna & Moisala Mona, Keskittymiskyvyn elvytysopas Tuuma-kustannus, 2018