Työ merillä houkutteli palaamaan
Minun rytmini -sarjassa haastateltavat kertovat,
kuinka heidän arkensa asettuu yhteiskunnan vaatimaan rytmiin.
Anu Suominen on aamuihminen, joka viihtyy viikon töissä ja viikon maissa -rytmissä sekä peräänkuuluttaa esimiesten kykyä kuunnella työntekijöiden toiveita.
Parin vuosikymmenen työuran tarjoilijana ja baarimestarina tehnyt Anu Suominen viihtyy asiakaspalveluammatissa. Hän on työskennellyt ravintola-alalla sekä maissa että merellä. Nyt Anu työskentelee tarjoilijana laivalla ruokaravintolassa, jotta hänen ei tarvitse valvoa öisin. Baarimestarina työvuorot saattoivat loppua vasta aamuneljältä.
Anu tuntee olevansa parhaimmillaan aamupäivisin, ja aamuheräämiset ovat hänelle helppoja.
”Vuorojen vaihtelu ei tehnyt hyvää”
Anu on työskennellyt vuoden maissa, mutta työpaikan työvuorot vaihtelivat niin, että niitä oli mahdotonta sovittaa omaan elämään. Hänestä tuntui, ettei ole mitään muuta elämää kuin työ eikä muusta elämästä saanut oikein otetta.
Anu teki vuorotellen aamu-, väli-, ja iltavuoroa, jotka saattoivat sijoittua työvuorolistalle miten tahansa ja alkaa esimerkiksi aamupäivällä yhdeltätoista ja jatkua iltaseitsemään. Silloin joutui heräämään aamuviideltä, jos omia asioita piti hoitaa ennen töiden alkua. Päästessään töistä väsyneenä iltaseitsemän jälkeen hän ei enää ehtinyt tehdä poikansa kanssa muuta kuin laittaa lapsen nukkumaan.
”Seuraavana päivänä työvuoro saattoi alkaa aamulla jo ennen kahdeksaa. Jatkuva työvuorojen vaihtelu ei sopinut millään omaan sisäiseen rytmiini. Oman elämän, riittävän levon ja palautumisen järjestäminen tuntui työvuorojen vuoksi hyvin hankalalta. Olin koko ajan ihan kuutamolla. Kun on ihan loppu ja tiuskii koko ajan ja kaikki asiat vain ärsyttävät, ei kenelläkään ole kivaa”, Anu kuvailee.
”Laivalla voin levätä vuorojen välissä”
Oman itsensä sekä perheen hyvinvoinnin vuoksi Anu palasi vuosi sitten takaisin merille töihin. Nyt hän työskentelee joka toinen viikko 70 tuntia laivalla tarjoilijana ja on joka toisen viikon vapaalla kotona. Kotona oleva puoliso mahdollistaa tämän työrytmin.
Laivalla Anun työpäivä jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen työvuoro alkaa aamulla kahdeksalta ja seuraava työvuoro yhdeltä iltapäivällä. Päivän viimeinen vuoro alkaa iltakuudelta ja jatkuu noin yhteentoista asti. Työtunteja tulee vuorokaudessa yleensä kymmenen.
”Laiva on työympäristönä sellainen, että siellä saa levätä työvuorojen välissä. Tauoilla on jokaisen oma valinta, käyttääkö tauot nukkumiseen vai johonkin muuhun. Laivalla voi myös unohtaa esimerkiksi kotityöhuolet. Käytänkin taukoni siellä yleensä syömiseen, nukkumiseen ja punttisalilla treenaamiseen.”
”Täydellinen lepo tekee työn jälkeen hyvää”
Viikon tiiviin työrupeaman jälkeen Anu tarvitsee muutaman tunnin täydellisen lepohetken. Sen hän haluaa viettää ilman ihmiskontakteja, täydessä hiljaisuudessa, joko kotona tai työmatkalla bussissa kuulokkeet korvillaan. Tämä nollaus purkaa viikon sosiaalisen kuormituksen ja auttaa samalla vaihtamaan työmoodista vapaalle.
”Kun olin töissä maissa, tuntui, ettei minulla ollut koskaan omaa rauhaa eikä työn rasituksesta pystynyt palautumaan kunnolla. Nykyisessä työrytmissäni voin paljon paremmin.”
”Kuulluksi tuleminen auttaa jaksamaan”
Anu mainitsee, että työssä jaksamista helpottaisi, jos omiin työvuoroihinsa voisi vaikuttaa itse. Se ei kuitenkaan ole aina mahdollista.
”Esimiesten olisi kuitenkin hyvä kuunnella työntekijöiden toiveita. Pelkkä kuulluksi tulemisen tunne on tärkeää työhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Työntekijän on myös helpompi hyväksyä työnantajan päätöksiä esimerkiksi työvuorojen sijoittelusta, jos päätökset tarvittaessa perustellaan järkevästi. ”
Myös työkavereilla on Anun mielestä suuri merkitys.
”Kurjemmatkin työvuorot sopivat itselle paljon paremmin, jos muiden työntekijöiden kanssa sujuu kaikki hyvin.”
”Treeni purkaa mieltä painavat asiat”
Anu rentoutuu treenaamalla Crossfitiä sekä painonnostoa. Hän tykkää itsensä haastamisesta ja sanoo, että adrenaliinin virratessa treenatessa tuntee olevansa elossa.
”Kaikenlaisia mielessä olevia asioita voi myös purkaa treenaamiseen, eikä niillä tarvitse kuormittaa muita ihmisiä.”
Intohimoisen treenaamisen lisäksi Anu haluaa välillä vain olla tekemättä mitään. Metsässä pyöräily on koko perheen yhteinen harrastus, joka rentouttaa, ja saunominen on perheen tärkeä traditio. Saunassa puidaan yhdessä niin syvälliset ja iloiset kuin mieltä painavat asiat.
Teksti: Maria Tuomialho
Lue myös sarjan aiemmat osat:
Saana pitää kiinni kolmen jakson päivärytmistään
Onnellisimmillaan omassa rytmissä
Yrittäjyys mahdollistaa sopivan elämänrytmin