Pelaaminen pelasti Katja Huttusen syrjäytymiseltä ja poiki unelmatyön
Katja Huttunen päätyi kouluajan oppimisvaikeuksien, keskeytyneiden opintojen ja työkyvyttömyyseläkkeen kautta vakituiseen unelmatyöhön teknologisen koulutuksen koordinaattoriksi.
Uusi lukuvuosi on päässyt hyvään vauhtiin Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Pokessa Äänekoskella. Teknologisen koulutuksen koordinaattori Katja Huttunen huomaa sen siitä, että hänen kalenterinsa täyttyy monipuolisista merkinnöistä.
Hän huolehtii Pokessa siitä, että Digiahjo-ryhmätyötilan laitteet toimivat ja päivitykset ovat kohdallaan. Hän vastaa siitä, että työntekijät ja opiskelijat oppivat käyttämään uutta teknologiaa – niin virtuaalitodellisuuden mahdollistavia VR-laitteita, 360-kameroita, pelikonsoleita kuin muitakin välineitä.
”Sain töistä potkut parin päivän jälkeen”
Huttunen sai nuorena aikuisena asiantuntijan lausunnon, että ilman monimuotoisia tukitoimia hänestä ei ole välttämättä koskaan työelämään. Lukivaikeus hänellä todettiin alakoulussa, ja adhd-diagnoosin hän sai 19-vuotiaana.
”Koulunkäynnistä minulle kertyi vain kamalia muistoja. Aina kun päivä päättyi, toivoin, että kouluun ei tarvitsisi mennä huomenna. Epäonnistumisen kokemukset toistuivat, ja kannustajat olivat vähissä. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi, mutta opintoni jäivät kesken”, Huttunen kertoo.
Opintojen kariuduttua hän hakeutui töihin. Hän kokeili puhelinmyyntityötä – kunnes sai parin päivän jälkeen potkut. Myyntiä ei kertynyt riittävästi. Myös työsuhde rakennussiivoojana kesti muutaman päivän.
”Aloin itsekin uskoa, että en pysty koskaan tekemään kokopäivätyötä. Koin pitkän sairauslomakierteen, ja välillä olin työkokeiluissa. Lopulta sairastelua oli niin paljon, että päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle”, Huttunen kertoo.
”Tajusin, miten paljon tiedän teknologiasta”
Lähes kolmekymppisenä vuonna 2016 Huttunen pääsi kuntouttavaan työtoimintaan koulunkäyntiavustajaksi, ja siitä tuli hänelle käänteentekevä kokemus. Työkyvyttömyyseläke oli vähän aiemmin katkennut yllättäen.
”Pohjimmiltani toivoin muutosta elämääni, ja halusin vielä yrittää. Tajusin, että mikään ei muutu, jos en kokeile jotakin uutta. Sain sitten yllättäen ensimmäistä kertaa mukavia työkokemuksia, ja lukuvuoden jälkeen innostuin siitä, että hakisin vielä opiskelemaan.”
Huttunen haki poikaystävänsä kotikuntaan Äänekoskelle Poken lähihoitajaopintoihin, koska alan työllisyysnäkymät olivat hyvät. Poke on ollut pitkään edelläkävijä uusien teknologioiden hyödyntämisessä opinnoissa, ja Huttunen huomasi hakeutuvansa siellä yhä useammin erilaisiin teknologiahankkeisiin.
”Pääsin ihan ensimmäisellä kurssilla Minecraft-koulutukseen avustajaksi. Koulutukseen osallistujat olivat paikallisen päiväkodin opettajia. Pian he pyysivät minua päiväkotiin harjoitteluun. Se harjoittelujakso kannusti minua käyttämään omaa kiinnostustani ja osaamistani opinnoissani enemmänkin. Sain kipinää miettiä, miten voisin hyödyntää esimerkiksi peleissä käyttämiäni VR-laseja eri kohderyhmien kanssa.”
Huttunen suuntautui opinnoissaan vammaisten kanssa työskentelyyn huomattuaan, että vammaiset jätetään peleissä usein sivuun.
”Siellä kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla, kun asetuksia vain hieman muokataan.”
”Halusin tukea pelien avulla muita nuoria”
Vähitellen Huttunen ymmärsi, miten paljon teknologiaosaamista hänelle on lapsuudesta lähtien kertynyt ja miten innostunut hän on oppimaan lisää. Hän myös osasi selittää asioita ymmärrettävästi niille, joille uusi teknologia on vieraampaa. Hänen oma asenteensa oppimiseen ja opiskeluun muuttui yhä myönteisemmäksi.
Hänen teknologiainnostuksensa ja -taitonsa haluttiin hyödyntää myös koulussa. Hän pääsi vuonna 2020 Pokelle määräaikaisiin töihin kehittämään Terveys- ja hyvinvointialan digitaaliset ympäristöt -kurssia. Pian hän oli mukana myös Poken kaksivuotisessa Future Skills -hankkeessa, joka tutustutti nuoria uusiin teknologioihin.
”Tein opiskeluaikana töitä kevytyrittäjänä ja huomasin, miten paljon se kohensi itsetuntoani ja uskoani työllistyä. Ajattelin, että varmasti on muitakin nuoria, jotka tarvitsevat apua taitojensa tunnistamisessa. Future Skillsin kautta pystyin jakamaan kokemuksiani ja luomaan muille nuorille mahdollisuuksia tunnistaa taitojaan.”
”Kiitokset kolmelle kannustajalle”
Nyt 35-vuotiaana Huttunen on vakituisessa työssä Pokella, ja hänen tehtävänsä ovat monipuolistuneet entisestään. Nykyistä tehtäväänsä hän kuvailee unelmatyöksi.
”Olen tosi kiitollinen Poken Digitaalisten oppimisympäristöjen asiantuntija Pekka Oulille, joka näki kiinnostukseni ja kykyni ja uskoi minuun. Äitini rooli on koko ajan ollut kaikkein tärkein, sillä hän on aina kannustanut minua pelaamaan. Hän arvosti innostustani eikä yrittänyt hillitä pelaamista. Se kartutti minulle valtavasti tietoa niin pelien logiikasta kuin uusista teknologioistakin.”
Huttunen kiittää poikaystäväänsä Jukkaa paitsi Poken löytämisestä myös siitä, että Jukka aikoinaan ehdotti hänelle osallistumista Poken 3D-tulostuskurssille.
” Nyt työskentelemme molemmat Pokella samantyyppisissä tehtävissä eri kampuksilla. Jukka on uskonut minuun ja näyttänyt, miten opitaan ja kannustanut, että osaan oppia, kun jaksan yrittää. En ole kykenemätön oppimaan, saatan olla vain hitaampi tai oppia asioita eri tavalla kuin muut.”
”Pelikaverit olivat sosiaalinen verkostoni”
Pelaaminen on pienestä pitäen ollut Huttuselle mielekäs harrastus, josta hän on saanut onnistumisen kokemuksia ja laajan verkoston.
”Pelaaminen pelasti minut aikuisena syrjäytymiseltä, ja nyt se on poikinut minulle myös palkkatyön. Kun ensimmäiset ammattiopintoni keskeytyivät, tipahdin ryhmätoiminnan ulkopuolelle ja masennuin. Siinä tilanteessa pelaaminen ja siihen liittyvät sosiaaliset suhteet ehkäisivät syrjäytymiseni. Pelikavereille ei myöskään tarvitse selitellä, jos pitää välillä taukoa. Ja chattailla voi vaikka keskellä yötä, kun kavereita on eri aikavyöhykkeiltä. Siellä ei ole outoa, jos on aktiivisimmillaan yöaikaan.”
Huttunen on pistänyt hyvän kiertämään myös toimimalla Suomen johtavassa naisten peliasemaa parantavassa yhdistyksessä Female Gaming Finlandissa. Tällä hetkellä hän kuuluu yhdistyksen hallitukseen.
”Oppimisvaikeudet on tärkeää tunnistaa aikaisin”
Aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistamisessa ja tukemisessa on Huttusen mukaan vielä paljon kehitettävää. Hän itse toimii Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijana. Tehtävässä hän pääsee jakamaan tarinaansa ja toivoa siitä, että oppimisvaikeudet eivät tuomitse ketään opintojen tai kiinnostavan työuran ulkopuolelle.
Olennaista hänestä on, että oppimisvaikeudet tunnistettaisiin mahdollisimman aikaisin. Se auttaa räätälöimään kaikille tarvitseville yksilöllisen oppimispolun.
”Niiden opiskelijoiden kirjallisten töiden vaatimuksissa pitäisi olla joustoa, joilla on oppimisvaikeuksia. Myös opintotehtävien palautusaikojen on joustettava. Itselläni nämä järjestelyt sujuivat hienosti Pokessa, mutta tiedän, että kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin.”
”Olennaista on asenne uuden oppimiseen”
Katja Huttunen korostaa, että oppilaitokset tarvitsevat lisäresursseja, jotta oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja erilaisten oppijoiden yksilöllinen tukeminen sujuisivat nykyistä paremmin. Hän on huolissaan etenkin ammatillisen koulutuksen tilanteesta.
”Ammattiopinnoissa työelämätaitojen oppimista on siirretty entistä enemmän harjoittelupaikkojen vastuulle, mutta työpaikoilla ei ole riittävästi voimavaroja ohjata harjoittelijoita. On tuurista kiinni, miten hyvin opiskelijan työpaikkaohjaaja opettaa ja perehdyttää häntä. Jos opiskelijalla on oppimisvaikeus, mahdollisuudet tuen saamiseen ovat vieläkin heikommat”, Huttunen sanoo.
Olennaista hänestä on asenne uuden oppimiseen – ei se, ovatko jokaisen kaikki taidot täydellisiä tai oppivatko kaikki samalla tavalla.
”Nuorille on annettava enemmän mahdollisuuksia”
Katja Huttunen korostaa, että harjoitteluajan huonot työkokemukset nostavat kynnystä hakeutua myöhemmin työelämään.
”Kun huomaat jo harjoittelussa olevasi muita hitaampi oppija, et halua mennä mokaamaan uudelleen. Itsekin sain usein palautetta töissä siitä, että en ole riittävän tehokas ja oma-aloitteinen. Harjoittelukokemukset vaikuttavat paljon siihen, luottaako opiskelija omiin työllistymismahdollisuuksiinsa.”
Vaikka tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet, kaikenikäisille oppijoille olisi Huttusen mukaan annettava enemmän mahdollisuuksia näyttää vahvuutensa.
”Kun lähdet aikuisena tekemään ammatillisia opintoja, kaikki olettavat, että osaat perusasiat. Jos niihin on jäänyt sellaisia aukkoja kuin minulla jäi, niin opiskelusta voi tulla tosi vaikeaa. Oppimisvaikeuksiin on saatava tukea, jotta häpeän ja epäonnistumisen kokemukset eivät tee uusia alkuja mahdottomiksi.”
Hän muistuttaa, että kaikki eivät sopeudu oravanpyörään, mutta jokaiselle on mahdollista suunnitella ihan oma työelämäpolku.
”Erilaisen oppijan polku voisi löytyä myös yrittäjyydestä nykyistä useammin, jos siihen kannustettaisiin ja yritysneuvojilla olisi enemmän tietoa erilaisesta oppimisesta.”
”On hienoa, että voin oppia koko ajan uutta”
Kouluajan epäonnistumiset lukemisessa ja kirjoittamisessa tykyttävät Katja Huttusen takaraivossa edelleen, kun hänen pitäisi kirjoittaa nykyisessä työssään. Tiimityössä on kuitenkin usein mahdollista jakaa tehtävät niin, että kirjoittamisen hoitavat ne, jotka osaavat sen parhaiten.
Peruskoulussa hän opiskeli mukautettua englantia, nyt hän pystyy työskentelemään englanniksi. Hän on myös ollut Portugalissa viikkojen Erasmus-vaihdossa yksin.
”Pelimaailma on antanut minulle itsevarmuutta ja kulttuurien ymmärrystä. Kansainvälinen yhteistyö on siinä maailmassa itsestään selvää.”
Huttunen korostaa, että mikään ei ole mahdotonta, kun opinnot ja työ ovat merkityksellisiä.
”Tällä alalla on hienoa se, että muutos on nopeaa. Olen hyvä sopeutumaan uusiin tilanteisiin, joissa ei tarvitse muistaa ulkoa mitään aiemmin opittua vaan voi reagoida, opetella ja keksiä nopeasti uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Minulle voidaan harvoin sanoa, että olen tehnyt jonkin asian väärin. Pääasia on, että keksin toimivan ratkaisun, joka auttaa asiassa eteenpäin. Hienoa on sekin, että tämä ala muuttuu jatkuvasti, ja voin oppia koko ajan uutta!”
Katja Huttunen osallistuu kokemuspuhujana Allvar-webinaariin 5.10.2023 klo 14–17. Teemana on Erilaisen oppijan työ sujuvaksi. Ilmoittaudu webinaariin tämän linkin kautta.