Neuropsykologi Tuomo Aro: Digilaite on oppimisvaikeuksissa tuki ja uhka
Jos nuorella on oppimisvaikeuksia, digilaite voi olla hänelle tärkeä oppimisen tuki – mutta usein hänellä on myös pulmia laitteiden kohtuukäytössä. Näin sanoo neuropsykologi Tuomo Aro. Hän osallistuu 21.9. Vanhempaininfoon, jossa keskustellaan digivälineiden hyödyistä ja haasteista.
Neuropsykologian erikoispsykologi Tuomo Aro työskentelee suurimman osan työajastaan alle kaksikymppisten kuntoutusasiakkaiden kanssa. Lähes kaikilla heillä on oppimisvaikeuksia.
”Oppimisvaikeuksiin liittyy usein tarkkaavuuden pulmia ja vaikeuksia pitää digilaitteiden käyttö kohtuullisena. Toisaalta näiden nuorten voi olla helpompi keskittyä koulutyössä oppimispeliin kuin kirjan tehtävään. Monille pelit ovat ensimmäisiä oppimisvälineitä, jotka mahdollistavat itsenäisen opiskelun. Digivälineet tarjoavat myös muuta tukea oppimisvaikeuksiin”, Aro sanoo.
Neuropsykologi Tuomo Aro puhuu väsymättä digilaitteiden vaikutuksista oppimiseen, keskittymiseen ja mielenterveyteen. Hän etsii vastauksia ja uutta tietoa aivo- ja psykologian tutkimuksesta. Hän on myös asiantuntijana Erilaisten oppijoiden liiton syyskuisessa Vanhempaininfossa, jonka teemana on Digilaitteiden hyödyt ja haasteet.
Digilaitteet yleistyvät oppimisen apuvälineinä
Pelaaminen ja muu ruutuaika on monessa perheessä toistuva kiistelyn aihe. Aro tietää, että digilaitteiden käytön säätely ei ole helppoa etenkään nuorten kanssa. Se johtuu hänen mielestään siitä, että ilmiössä yhdistyy kolme erilaista tekijää:
”Ensinnäkin maailmassa on yrityksiä, joiden ainoa tehtävä on saada nuoret viettämään mahdollisimman paljon aikaa niiden tuottamien digipalvelujen parissa. Toiseksi nuorten itsesäätely on kehittymättömämpää kuin aikuisilla ja he ovat impulsiivisempia. Kolmanneksi meidän kulttuurissamme monet vanhemmat kokevat, että heillä ei ole oikeutta rajata nuorten digilaitteiden käyttöä. Nämä kolme tekijää yhdessä tekevät asian käsittelystä perheissä vaikeaa.”
Aro korostaa, että digilaitteisiin liittyy paljon mahdollisuuksia ja ne yleistyvät tulevaisuudessa oppimisen apuvälineinä. Nuorten ja vanhempien on kuitenkin tärkeää tiedostaa myös niihin liittyvät haasteet sekä se, että digiajan rajaaminen lisää usein hyvinvointia.
”Me kaikki pystymme muokkaamaan digiympäristöämme siten, että sen hyödyt ovat mahdollisimman suuria ja haitat mahdollisimman pieniä”, Aro korostaa.
Kuinka sujuu läksyjen teko?
”Mitä sinä teet, kun pitäisi tehdä läksyjä?”
”Nooo…”
”Selaatko puhelinta?”
”Joo.”
”Olisiko parempi, että puhelin olisi aina toisessa huoneessa, kun teet läksyjä?”
”Ei. Voin vaan päättää, että en katso sitä.”
”No tehdään niin, ja tsekataan viikon päästä, miten se on sujunut.”
Neuropsykologi Tuomo Aro käy tällaisen keskustelun monien nuorten kuntoutusasiakkaidensa kanssa. Viikkoa myöhemmin käytävässä keskustelussa todetaan usein, että tahdonvoima ei ole riittänyt eikä puhelin pysynyt läksyjä tehdessä toisessa huoneessa.
”Silloin päätämme yhdessä kokeilla muita keinoja. Parhaiten auttaa yleensä se, että nuori itse voi päättää, miten hän muuttaisi digiympäristöään. Kun hän saa miettiä muutoksia itse, hän myös sitoutuu niihin. Alakoululaisten ruutuaikaa vanhemmat onnistuvat usein kontrolloimaan helpommin kuin yläkoululaisten ja sitä vanhempien”, Aro kertoo.
Perhe voi muokata omat diginorminsa
Miten digiympäristöä sitten käytännössä muokataan? Vaikkapa sopimalla yhdessä siitä, milloin laitteita ei käytetä ja mikä on sopiva päivittäinen käyttöaika.
”Jokainen perhe voi muodostaa omat norminsa siitä, mihin tilanteisiin ja tapahtumiin digilaitteet eivät kuulu. Nuorelta voi myös kysyä, minkä verran hänen mielestään kannattaa käyttää päivittäin aikaa puhelimen viihdeselaamiseen. Harva nuori vastaa, että seitsemän tuntia.”
Aro korostaa, että lasten ja nuorten kasvokkain keskenään viettämä aika on tutkimusten mukaan vähentynyt selvästi kymmenen viime vuoden aikana, jolloin digilaitteiden käyttö on yleistynyt. Myös yksinäisyys ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja liikkuminen sekä unen määrä vähentyneet.
”Keskivertonuori viettää viisi tuntia vapaa-ajastaan digilaitteiden ääressä ja siitä puolet somessa. Se on vietävän paljon aikaa! Emme vielä edes tunne kaikkia vaikutuksia, joita sillä on.”
Tekoäly mahdollistaa oppimisen yksilöllistämisen
Digilaitteita ja niiden käyttöä leimaa teknologian jatkuva kehittyminen. Kun yhdestä asiasta on päästy perheessä sopimukseen, seuraava odottaa. Kulman takaa on jo ilmestynyt arkikäyttöön myös tekoäly, joka mahdollistaa monia uusia asioita lähivuosina.
”Tekoälyn ansiosta onnistuu esimerkiksi oppimateriaalien nopea ja näppärä yksilöllistäminen. Nuori itse voi myös vaikkapa syöttää vaikean historian oppiaineen tekstin Chat GPT -tekoälylle ja pyytää tekstistä selkokielisen version. Tulevaisuudessa lapset pystyvät opiskelemaan vieraita kieliä tekoälyohjelman kanssa keskustelemalla. Tekoäly tietää, mitä kukin lapsi jo osaa ja mitä hänen pitää treenata seuraavaksi.”
Tule mukaan Erilaisten oppijoiden liiton ja Opintokeskus Siviksen järjestämään Vanhempaininfoon keskustelemaan näistä teemoista! Webinaari pidetään 21.9. klo 17.30–19. Lisätietoa ja ilmoittautumislinkin löydät täältä.