Häpeä, viha, pettymys. Ne olivat päällimmäiset tunteet, kun Riikka Koponen sai 39-vuotiaana lukivaikeusdiagnoosin opiskellessaan ammattikorkeakoulussa. Nyt 14 vuotta myöhemmin tilalle ovat tulleet innostus, ilo ja lempeys. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut itsestään, Riikka kertoi kokemuspuheenvuorossaan Erilaisten oppijoiden liiton tunnetaitoluennolla.
Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntija Riikka Koponen muistaa elävästi sen häpeän ja peittelyn, jotka hallitsivat hänen elämäänsä lukivaikeusdiagnoosin saamisen jälkeen. Siksi hän haluaa vaikuttaa siihen, että muiden ei tarvitse kokea samaa.
Riikka on onnistunut pääsemään tunteissaan myönteisen ja jopa kepeämmän puolelle. Siinä ovat auttaneet asian perusteellinen käsittely niin itsekseen kuin Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijaverkostossa, omien lyhytterapeuttiopintojen yhteydessä sekä turvallisessa työyhteisössä.
Muiden hyväksyvät katseet auttavat eteenpäin
”Kun ihmisen peili menee rikki ja siitä näkyy säröinen omakuva, tarvitaan paljon myönteisiä kokemuksia ja tunteita, jotta kuva eheytyy. Tämä ei koskaan tapahdu yksin, vaan siihen tarvitaan hyväksyviä katseita ja ajatuksia muilta ihmisiltä”, Riikka korostaa.
Hän toivoo, että jokainen ihminen löytäisi ”turvahenkilön”, jonka kanssa asiaa voi käsitellä luottamuksellisesti.
”Kun sinulla on ihminen, johon voit ottaa yhteyttä hyvinä ja huonoina hetkinä ja saat häneltä aina myötätuntoa, se auttaa elämän kaikissa käänteissä.”
Turvallinen ilmapiiri on eheytymisen ehto
Riikka on sosionomi ja valmistui juuri ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Hän on opiskellut aikuisena paljon ja nähnyt, kuinka tärkeitä myönteiset tunteet ovat oppimisen kannalta. Tämä pätee myös työssä oppimiseen ja viihtymiseen.
”Työyhteisöni on turvallinen, ja siellä uskallan olla oma itseni. Turvallisuuden tunne saa ihmisen loistamaan, ja sitä toivon kaikille. On tärkeää, että työtehtävät mietitään yhdessä esihenkilön kanssa sellaisiksi, että omat vahvuudet pääsevät niissä esiin”, Riikka toteaa.
Esihenkilöt ovat tärkeässä roolissa
Hänen elämänsä merkittävimpiä tunnekokemuksia oli keskustelu omasta työtehtävästä jo eläkkeelle jääneen esihenkilön kanssa.
”Hän kuvaili minua ja vahvuuksiani juuri niin kuin itse ne näen. Päädyimme yhdessä siihen, että minun ei esimerkiksi tarvitse kirjoittaa pitkiä raportteja, koska kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Kannustan kaikkia esihenkilöitä ottamaan asioita rohkeasti puheeksi ja räätälöimään yhdessä työntekijöiden kanssa kullekin sopivat työtehtävät.”
Kokemustoiminnassa tunteet sallitaan
Oppimisvaikeuksiin liittyvistä tunteista puhutaan vähän, ja tunteiden piilottelu on Riikan mukaan yhteiskunnassamme laajempikin ilmiö.
”Kestämmekö me tunteita? Mahtuuko esimerkiksi koululuokkaan koululaisten koko tunnekirjo? Tunnekasvatukseen pitäisi satsata nykyistä enemmän varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, ja opettajat tarvitsevat siitä lisää tietoa”, Riikka sanoo.
Yksi hänen pelastusrenkaansa on ollut Erilaisten oppijoiden liiton kokemustoiminta, jossa hän kokee olevansa vertaistensa joukossa.
”Kokemustoiminnassa kaikki tunteet ovat sallittuja, ja siksi se tekee hyvää. Siellä löydän uusia ajatuksia ja tulen näkyväksi omana itsenäni. Jotakin on pahasti vialla, kun tarvitsemme kokemusasiantuntijakoulutuksen siihen, että uskallamme puhua avoimesti tilanteestamme ja asioistamme. Meillä on vielä pitkä tie kuljettavana.”
Lue tunnetaitoluennosta lisää täältä