#minunrytmini Eläinlääkärin rytmi joustaa päivystysvuoroissa
Minun rytmini -sarjassa haastateltavat kertovat,
kuinka heidän arkensa asettuu yhteiskunnan vaatimaan rytmiin.
Iltaihmiseksi itseään tituleeraava ja työstään nauttiva eläinlääkäri Sirpa Varajärvi on työskennellyt kunnaneläinlääkärinä neljällä eri vuosikymmenellä. Kunnaneläinlääkärin työ on fyysisesti melko raskas ammatti, jossa pitää jaksaa käsillä työskentelemistä koko vuoron ajan.
Sirpa Varajärven normaali arki alkaa yleensä pienessä kiireessä. Hän herää kellon soittoon aamuseitsemältä, ja seuraavien 45 minuutin aikana hän keittää aamupuuron ja kahvin, tekee eväät töihin ja ruokkii perheen koirat. Aamu sujuu koko ajan suorittaen, eikä edes sanomalehteä ehdi lukea, saati istahtaa. Työpaikalleen Sirpa ajaa autolla alle vartissa.
Kahdeksalta alkaa eläinlääkärin puhelinaika. Hetken kuluttua ensimmäiset eläimet omistajineen saapuvat vastaanotolle. Koko työpäivä on yleensä melko kiireinen. Sirpa painaa pitkän päivän usein kahvin ja eväsvoileipien voimin asiakkaita palvellen.
”Jos pitäisin tunnin lounastauon päivällä, työpäiväni venyisi todennäköisesti illasta vähän pidemmäksi – ja se ei houkuttele, vaikka tämä ei ole pidemmän päälle kovin terveellinen tapa”, Sirpa toteaa.
Työpäivän jälkeen hän syö päivän pääaterian noin kahdeksalta.
”Sen jälkeen on aikaa katsoa televisiota ja rentoutua.”
”Jokaviikkoinen iltapäivystys kestää 16 tuntia”
Kunnaneläinlääkärin työhön kuuluu arjen normaalin peruspraktiikan lisäksi joka viikko yksi iltapäivystys, joka kestää 16 tuntia. Iltapäivystys alkaa illalla työvuoron päätteeksi ja jatkuu seuraavan päivän työvuoron alkuun asti.
Jokaiseen kuukauteen kuuluu myös yksi viikonloppupäivystys, joka alkaa perjantaina normaalin työpäivän jälkeen ja loppuu maanantaiaamuna alkavaan työvuoroon. Viikonloppupäivystysvuorolla on varauduttava äkkilähtöihin koko Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella, ja koko viikonlopun ajan eläinlääkärin puhelin voi soida mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
”Kyllä päivystykset aina vähän jännittävät. Kun herään yöllä puhelimen sointiin, siinä menevät helposti koko yön unet, vaikkei sillä kertaa tarvitsisi lähteä mihinkään kauemmas. Olen tosi huono nukkumaan, enkä nukahda helposti uudelleen. Päivystykset ovat ehkä helpompia niille hyväunisille, jotka nukahtavat hetkessä”.
Päivystysvuorossa eläinlääkäri voi joutua ajamaan sadan kilometrin matkan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, tekemään kohteessa töitä ja taittamaan vielä sata kilometriä takaisin.
”Neljän kilometrin askeleet työpäivän aikana”
Maanantaisin alkaa normaali työpäivä, ovatpa viikonlopun unet sujuneet miten tahansa.
”Päivystysvapaita voi toki pitää, mutta usein vapaan jälkeiseen työpäivään kasautuu töitä valtavasti. Siinä ei siis ole oikein ideaa, että pidän vapaata ja teen seuraavana päivän töitä kahden päivän edestä”.
Valvomisputkien jälkeen Sirpa kokee olevansa fyysisesti väsynyt. Koska työ on jatkuvaa käsillä tekemistä, fyysinen väsymys saattaa heijastua työtehoon.
”Kylmissä oloissa kolmen neljän tunnin poikima-apu eläimelle on todella raskas fyysinen suoritus, ja tällaiset tehtävät tekisi mieluiten päivällä. Mutta eihän poikimisten ajankohtaa voi valita, ja apua tarvitsevia eläimiä on autettava”.
Toisaalta Sirpa kokee työnsä ehdottomaksi eduksi sen fyysisyyden. Hänelle tulee päivittäin jopa neljän kilometrin verran askelia pelkästään vastaanotolla.
”Tarvitsisin kahdeksan tunnin yöunet”
Mikäli kello ei herättäisi, Sirpa heräisi oman luonnollisen rytminsä mukaan aamuyhdeksältä.
Mieluiten hän tekisi nykyistä lyhyempää päivää ja aloittaisi työpäivänsä vasta kymmeneltä. Päivystyksiäkään hän ei tekisi, jos voisi itse valita. Vaikka unentarve on vuosien aikana hieman vähentynyt, hän tarvitsisi öisin noin kahdeksan tunnin unet.
”En pärjää viiden kuuden tunnin yöunilla. Lyhyiden unien jälkeen olo ei ole fyysisesti niin energinen, vaan väsynyt ja sellainen, että elimistöä pitäisi säästellä.”
Sirpa pitää kuitenkin tilannettaan sikäli hyvänä, että hänellä ei ole enää pieniä lapsia.
”Lasten ollessa pieniä työpäivä oli toki lyhyempi, sillä lapset piti hakea päiväkodista viimeistään viideltä iltapäivällä. Olen ihmetellyt, miten silloin jaksoin. Nyt on enemmän aikaa eikä ole kiire minnekään. On aikaa tehdä enemmän töitä, ja tykkään työstäni”.
”Mökillä ja luonnossa on hyvä olla”
Aiemmin Sirpa matkusteli enemmän. Kun perheeseen tuli kaksi pientä koiraa, hän ei ole juuri käynyt ulkomailla kohteissa, joihin ei pääse autolla ja joihin ei saa ottaa koiria mukaan. Tanskassa ja Norjassa hän on viimeksi reissannut koirat mukanaan.
Raskaasta työstä Sirpa pyrkii ottamaan pieniä irtiottoja. Vapaalla hän saattaa käydä Turussa syömässä. Totaaliseen lomamoodiin hän pääsee järvenrannalla sijaitsevalla kesämökillään Somerniemellä.
”Mökillä en ole koskaan tehnyt töitä, eikä mikään siellä muistuta työstä. Mökillä voin liikkua koirien kanssa luonnossa, ja luonto on minulle tärkeä. Koirien kanssa metsälenkillä on hyvä olla.”
Kuva ja teksti: Maria Tuomialho
Lue myös Minun rytmini -sarjan muut osat:
#minunrytmini Iltavirkku muuttui aamuvirkuksi – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini Työ merillä houkutteli palamaan – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini Kolmen jakson päivärytmi – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini Onnellisimmillaan omassa rytmissä – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini Unettomia öitä ennen aamuvuoroja – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
#minunrytmini Väärä valverytmi polttaa päreitä – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)