#eläinoppimisentukena Eläimet opettajina yliopistossa
Eläin oppimisen tukena -sarjamme esittelee, millä tavoin eläin voi tukea oppimista eri elämänvaiheissa.
Maija Esko opettaa kuvataidetta ja tuotesuunnittelua Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa, ja eläimet ovat vahvasti läsnä hänen opetustyössään. Ne opettavat asioita, joita ihminen ei pysty opettamaan.
Yliopisto-opettaja ja Green care -ohjaaja Maija Esko on opettanut vuodesta 2009 alkaen kuvataidetta Turun yliopistossa opettajankoulutuslaitoksessa luokan-, varhaiskasvatuksen-, käsityön-, sekä erityispedagogiikan opettajiksi opiskeleville. Lisäksi hän opettaa käsityöopettajaopiskelijoille tuotesuunnittelua.
Eläimet ovat olennainen osa Maijan opetustyötä. Yliopistolla hänen työparinaan toimi aluksi sekarotuinen Rauha-koira.
”Rauha oli huipputyyppi ja teki enemmän kuin koskaan uskoin koiran voivan tehdä. Se sai jokaisessa ihmisessä aikaan jonkinlaisen muutoksen”, Maija kertoo.
Nykyään hänen owczarek podhalanski -rotuiset laumanvartijakoiransa Lumi, Aamu ja Pilvi ovat silloin tällöin luennoilla mukana opettamassa. Kotona Maijalla on pieni lauma ahvenanmaanlampaita, kissaperhe sekä kanoja ja kukko.
”En puhu eläinavusteisesta oppimisesta, koska eläin ei avusta vaan opettaa. Eläin opettaa yleensä sellaista, mitä ihminen ei pysty opettamaan. Eläin saa opiskelijat pysähtymään ja olemaan läsnä. Näin tapahtuu aina, jos koirat ovat mukana luennoilla, menemme yhdessä tallille tai opiskelijat tulevat lampaiden luokse.”
Aina eläimen ehdoilla
Maija painottaa eläimen tunnetilojen kuuntelun merkitystä aina, kun eläin on mukana opettamisessa. Eläimen olotilaa on seurattava herkästi. Jos eläintä esimerkiksi jännittää tai pelottaa, sitä ei oteta mukaan opetukseen tai tarvittaessa lyhennetään sen suunniteltua työpäivää.
”Opettajan on mietittävä, mihin tilanteeseen eläin tulee. On myös tärkeää, että eläimen kanssa opettava ihminen elää arkea eläinten kanssa, jolloin hän tietää mistä puhuu ja tuntee eläimet.”
Jokaisen omaa tilaa kunnioitettava
Maija korostaa, että niin ihmisillä kuin eläimilläkin on oikeus omaan tilaan, johon ei saa mennä ilman lupaa.
”Me olemme tottuneet koiriin, jotka tykkäävät meistä heti ensikohtaamisella. Ajattelemme usein, että koira, joka pitää ensin etäisyyttä, on jotenkin vääränlainen. Ehkä joskus huomaamattamme ajattelemme samantapaisesti lapsista. Voi olla, että niin lapsi kuin koirakin haluavat vain olla sillä hetkellä rauhassa omassa henkilökohtaisessa tilassaan.”
Laumanvartijakoira ei ole perinteisen eläinavusteisen toiminnan koira. Se tarkkailee ensin ja tutustuu hitaasti uusiin ihmisiin. Tämän vuoksi laumanvartijan avulla on helppo opettaa muun muassa erityispedagogiikan opiskelijoille toisen oman tilan kunnioitusta. Opiskelijat harjoittelevat oppilaan lähestymistä koirien kanssa.
”9-vuotias Aamu-koira on tosi tarkka reviiristään eli omasta tilastaan. Se on viisas ja herkkä koira. Aamu ilmoittaa selvästi, jos joku yrittää tulla sen reviirille ilman lupaa. Se yrittää kaikin keinoin kertoa ihmiselle, jos se ei halua ihmisen tulevan sen reviirille.”
Armas tukee, Lumi herkistää
Maija kertoo, että hänen Armas-kissansa ottaa aina itselleen oman roolin, kun opiskelijoita tulee heille kotiin. Hän kertookin aina opiskelijoille, että ”kai te ymmärrätte olevanne nyt Armaksen tontilla”.
”Armaksen läsnäolo on hyvin hienovaraista ja herkkää. Armas huomaa aina ne ihmiset, jotka muuten jäisivät hieman etäämmälle. Se on vähän sellainen lohduttaja, joka poimii sen ihmisen, joka häntä eniten tarvitsee. Kissoissa on yleisesti ottaen jotain maagista”, Maija sanoo.
Erityispedagogiikan opinnoissa voidaan hyödyntää eläinten tuomaa oppia tunteiden käsittelyyn. Eläimet herättelevät tunteita, eivätkä tunteet ole aina selkeitä tai helppoja.
”Laumanvartijakoira Lumilla on rankka historia oman emosuhteensa vuoksi. Tämän vuoksi Lumi ehkä viestii ihmisille jotain, mikä saa heidät herkistymään.”
Jokaisella eläimellä on tehtävänsä
Pilvi on Maijan nuorin koira ja hänen koiristaan avoimin ja niin sanotusti tavallisin koira. Pilvi on ollut oppilaiden piirros- ja veistosmallina kuvataideopetuksessa. Myös muut eläimet – lampaat, hevoset, kanat, kukko sekä kissat – ovat toimineet taidemalleina. Kanat ja kirjava kukko ovat olleet malleina myös kirjontatöitä tehtäessä.
Kysymykseen siitä, mikä eläin sopii kenellekin, Maija vastaa:
”Koskaan ei voi tietää, mikä eläin resonoi kenellekin. Eläimet ovat toki lajiensa edustajia, mutta ne ovat aina yksilöitä. Kyse on aina sekä eläimen että ihmisen ajasta, paikasta ja hetkestä.”
Maijan kaikki ahvenanmaanlampaat ovat pässejä. Pässit ovat uuhia eli tyttölampaita reippaampia. Lampaat toimivat lähinnä työnohjaustehtävissä. Lampaiden seurassa on osattava olla koko ajan kuulolla, jotta näkee ja kuulee mitä laumassa tapahtuu. Pässien kookkaita sarvia on myös ymmärrettävä varoa.
”Eläinten kanssa toimittaessa kukaan ei voi piiloutua roolinsa tai koulutuksensa taakse. Eläin kohtaa jokaisen ihmisen yhdenvertaisesti.”
Eläinten kanssa oppimista varhaiskasvatuksessakin
Vuonna 2016 Maija koordinoi Turun yliopiston opettajainkoulutuslaitoksella toimivan Täydennyskoulutus- ja kehittämispalvelut Sat@Opin järjestämän ja Opetushallituksen rahoittaman moniammatillisessa yhteistyössä toteutetun Eläintarinoita – oppimassa eläinten kanssa -koulutuksen. Koulutus oli suunnattu varhaiskasvatuksen henkilöstölle.
”Siinä olivat mukana koirat, kissat, pässit ja hevoset. Tapaamiset eläinten kanssa toteutettiin niiden omissa ympäristöissä. Sadut, leikit ja lelut saivat myös vuoden mittaisen prosessin aikana erilaisia merkityksiä ja lisäsivät osallistujien ymmärrystä eläinten kohtaamisten, mielikuvien ja tarinoiden arvosta”, Maija sanoo.
Kohtaamisen harjoittelua taiteen keinoin
Kesäkuussa Maija kävi Skotlannin Edinburghissa pitämässä työpajaa eläimen piirtämisestä Isaz-konferenssissa. Työpajassa pohdittiin, miten toisen näkeminen mahdollistuu piirtämällä, kun kohtaamiseen annetaan aikaa ja näkemiseen tilaa. Isaz eli The International Society for Anthrozoology on maailmanlaajuinen monitieteinen organisaatio, joka tukee eläinten ja ihmisten välisen suhteen laaja-alaista tutkimusta.
”Eläimen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen ymmärryksen pohjaksi tarvitaan uutta tutkimustietoa.”
Maija pohtii ihmiskeskeistä maailmankuvaa opetuksessa, lajien välistä hierarkiaa sekä ihmistä yhtenä eläinlajina. Eläimen läsnäolo ja tutustuminen eläinyksilöön, saa ihmisen miettimään omaa paikkaansa maailmassa. Voiko sen enempää tuleville opettajille opettaa?
Teksti: Maria Tuomialho
Kuva: Petra Fincke
Tämä haastattelu päättää Eläin oppimisen tukena -sarjamme. Lue sarjan aiemmat osat täältä:
Villa Vuohenmaa on täynnä eläinelämyksiä – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
Koirat opetuksen, lukemisen ja tunnesäätelyn tukena – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
Autismikoira tukee perheen arkea – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)
Eläin auttaa oppimaan – Erilaisten oppijoiden liitto ry (eoliitto.fi)